Poistakaa Miss Kovis ruudultani

Tämä ei ole kannanotto Sandra Bullockia vastaan. Protestin kohteena on  tv-kanavien elokuvatarjonta. Miss Kovis on huono elokuva. Siitä huolimatta sitä on viimeisten vuosien aikana näytetty eri kanavilla harva se viikko. Tai ainakin kuukausi. Sama koskee monia muitakin elokuvia - sekä huonoja että hyviä. Suomessa on tarjolla pelkästään veroa vastaan näkyviä ilmaiskanavia laskujeni mukaan 14 tällä hetkellä ja sitä voisi luulla, että valinnanvaraa riittää myös sisällössä. Vaan köyhää on. Varsinkin elokuvien saralla. Kun yksi elokuva on tullut jonkun kanavaoperaattorin ohjelmistoon, niin sitä todellakin näytetään. Usein parhaaseen katseluaikaan niinä viikon päivinä, kun olisi mukava nautiskella perheen kanssa hyvästä elokuvasta. Yhden kerran. Seuraavana lauantaina voisikin jo katsoa toisen elokuvan. Päiväni murmelina on hyvä elokuva, mutta senkin viehättävyys on ulosmitattu viimeistään viidennellä katsomiskerralla kolmen kuukauden kuluessa. Tarina toteuttaa itseään. 

Pitääkö tavallisia ilmaisia tv-kanavia sitten katsoa, kun tarjolla on maksua vastaan vaikka mitä, kysyy moni Netflix yms.-asiakas. Hyvä kysymys pohjimmiltaan ja ehkä se päivä on lähellä, kun jokainen ostaa itselleen sopivan määrän elokuva-, sarja-, uutis-, kulttuuri- ja urheilukanavia. Se aika ei  kuitenkaan ole nyt ja ja juuri nyt ilmaisia kanavia on 14 ja suurimmalta osalta pukkaa tavallisia ihmisiä telomassa itseään, etsimässä paria itselleen tai tekemässä elämäntapamuutosta ja illan päätteeksi ruutuun pelmahtaa Miss Kovis. En ymmärrä logiikkaa. Miksi perustetaan uusia kanavia? Voisi luulla, että taustalla on idea -  esimerkiksi kanava, joka profiloituu jonkun tietyn genren kanavaksi. Vaan ei, kaikilla sama konsepti: luokatonta realitymöhnää sekä noin viiden elokuvan rotaatio. Tänään kanavaensi-illassa: Miss Kovis.

Todennäköistä on, että kaupallisten nykykanavien toiminta pyörii parhaimmillaankin nollatuloksella, eli suuria panostuksia laadukkaaseen ohjelmatarjontaan tuskin onkaan tiedossa. Katsojan päivä murmelina jatkuu. Yle pyörii verorahoilla, ja se on erinomaista sillä yhteiskunta ilman riippumatonta ns. public service -tiedonvälittäjää on aika heikoilla. Kaiken lisäksi kului ihan riittävästi aikaa siihen, että Ylestä tuli riippumaton. Nyt on siis syytä nauttia koko verorahan edestä. Mutta muuten näyttää heikolta. Samaan aikaan, kun eri päätelaitteiden riemukulku mahdollistaa minkä tahansa kanavan, minkä tahansa ohjelman katsomisen mihin aikaan tahansa, miltä tahansa päätelaitteelta, niin se mitä katsotaan ei synnytä riemunkiljahduksia. Ruuhkabussin hälyssä, kännykän näytöltä katsottunakaan Miss Kovis ei nautinnoksi muutu.

/AN

Kolme pointtia brändijohtamisen sudenkuopista

Suomalaisen yrityksen johto ei ole vahvuusalueellaan, kun brändiä pitäisi johtaa ja hallita. Tätä ongelmaa on mm. Helsingin Sanomissa viime kuukausina pariin otteeseen käsitelty. Eikä syyttä, tosiasia on, että vahvalla brändimarkkinoinnilla rakennettua suomalaista menestystarinaa ei vielä tähän päivään mennessä ole nähty.

Vastaavasti esimerkkejä riittää ominaisuuksiltaan ylivoimaisista suomalaistuotteista, jotka ovat jääneet vain pienen piirin tietoisuuteen ja usein riutuneet pois – tai jääneet potentiaaliaan huomattavasti pienemmiksi.  Syitä on varmasti jossain määrin yhtä monta kuin tapaustakin, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy - ainakin kolme.

Seuraavan kvartaalin tulos

Suomalaisten muistissa elävät varmasti vielä vahvana riemukkaat otsikot siitä, miten Nokia jälleen kerran ylitti kaikki odotukset. Joulu tuli useamman kerran vuodessa, ja hyvää tarinaa riitti aina seuraavan kvartaalin myönteiseen yllätyksen, jne.  Myötätuulessa kvartaalitalous toimii, ainakin teoriassa, brändin kehittämisen osalta hyvin. Työrauha on yleensä taattu, kun kassakone laulaa.

Ongelmat alkavat ensimmäisestä tai viimeistään toisesta kvartaalista, jolloin tulos alittaa ennusteen. Vaikka tulos olisi reilusti voitollinen, mutta ennustettua huonompi, tahtoo hallituksen kärsivällisyys loppua siihen paikkaan.

Tästä syntyy helposti itseään kaivava kuoppa. Tärkeintä on saada yritys takaisin tuloksentekokoneeksi heti, nopeita tuloksia antavilla toimenpiteillä – siis säästämällä ja tehostamalla. Kaikki muu siirtyy tämän numerojahdin ajaksi taka-alalle. Usein myös nostetaan avainrooleihin tuloksentekoon erikoistuneita nopean toiminnan henkilöitä.  Tulosjuna saattaakin nousta takaisin raiteilleen. Valitettavan usein kuitenkin sellaisena piiskattuna ja kärsineenä versiona entisestä itsestään, joka ei kauaa jaksa ylläpitää nykyistä vauhtia.  Brändi jää pysyvästi kilpailemaan ainoastaan tehokkuudella.

Näkemyksen ulkoistaminen asiakkaille

Niin riippuvainen kuin jokainen yritys onkin maksavista asiakkaista, piilee asiakkaissa kuitenkin sama riski kuin alkoholissa – isännän roolissa se ajaa helposti renkinsä turmioon.  Asiakkaan kuuntelussa ja priorisoinnissa pitääkin olla tarkkana asioiden kronologisen järjestyksen suhteen. On elintärkeää, että yrityksen johdolla on itsenäinen selkeä näkemys siitä, mikä tekee brändin houkuttelevaksi ja kilpailukykyiseksi.

Vahvistusta, tarkistusta, hienosäätöä ja unilukkarin hälytyksiä on sen sijaan syytä hakea katkeamatta asiakkailta – mutta tarkoin määritellyillä ja brändin kehityskaareen sopivilla indikaattoreilla. Mikäli ainoat asiat, joihin kiinnitetään huomiota, ovat myynti, tulos sekä – usein hyvin epämääräisesti määritelty – asiakastyytyväisyys, on riski suuri sille, että johdolla ei ole mitään otetta brändinsä menestyksen tai menestymättömyyden syihin. Yksinkertaisen, mutta kuvaavan vertauksen voi tehdä jääkiekkoon: pelisuunnitelma ja pelitapa määritellään menestyvissä joukkueissa valmennusjohdon toimesta. Jokainen joukkue, joka pyrkii ensisijaisesti miellyttämään kannattajiaan, on matkalla tuhoon.

Matala prioriteetti

Mielikuviin perustuvia brändin identiteettikysymyksiä on vaikea hallita suoraviivaisesti ja rationaalisesti etenevällä prosessilla. Siksi brändityö, kuten brändin määrittely ja markkinointiviestinnän linja, jäävät helposti vähemmän tärkeiden asioiden listalle ylimmän johdon näkökulmasta ja delegoidaan alemmalle organisaatiotasolle. Tämän tuloksena monet brändin menestyksen kannalta elintärkeät strategiset päätökset jäävät usein kokonaan tekemättä ja brändityö rajoittuu käytännön toimenpiteisiin – kuten kampanjointiin.

Oman brändin perusteellinen ymmärtäminen on kuitenkin asia, jonka yrityksen johto löytää edestänsä vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin. Valitettavan usein sinä vaiheessa, kun ei millään pystytä käsittämään, miksi markkinaosuus laskee ja markkinointitoimenpiteet eivät toimi. Välttyäkseen tällaiselta painajaiselta, on johdon syytä sisäistää, mikä on tärkein syy valita meidän brändimme, mitkä brändiimme liittyvät motiivit yhdistävät haluttuja asiakkaitamme, millaisella kommunikoinnilla heihin pystyy vaikuttamaan ja miten saamme oman brändimme houkuttelevuuden kiteytettyä erottuvaksi, puhuttelevaksi ja aikaa kestäväksi lupaukseksi.

/an

Isoveli valvoo

Viime päivinä on noussut taas haloo siitä, miten Facebookin uusi Messenger-applikaatio vaati kaikenlaisia lupia toimiakseen. (TalousSanomat, DigiToday, The Bull ja Iltalehti)  Se pyytää lupaa mm. kameran ja mikrofonin käyttöön, paikkatietoon ja tekstiviestien käyttämiseen. Ainakin Android-versio pyytää lisäksi lupia puhelimen käyttöön, puhelinlokien tutkimiseen, yhteystietojen käyttöön sekä puhelimen sisältämän henkilökohtaisen tiedon käyttöön. (iPhone-versio ei kysele mitään, luvat annetaan käytännössä automaattisesti. Lupien kysely Android-alustalla johtuu Googlen politiikasta, kaikki on kerrottava. )

Kuulostaako pahalta? Pitäisikö huolestua? Aika monen mielestä pitäisi. Tosiasia kuitenkin on, että Facebook-applikaatiolla on hyvä syy pyytä noita lupia, eikä tilanne ole lainkaan niin paha kuin voisi kuvitella noiden juttujen perusteella. Lisäksi ihmiset jakavat samoja tietoja ja paljon enemmänkin päivittäin tietämättään tai ymmärtämättään. Toki Facebookin business-päätöstä erottaa Messenger omaksi sovelluksekseen voi ihmetellä, mutta näin suurta haloota se ei välttämättä olisi ansainnut. 

Käydäänpä läpi mitä nuo luvat ovat ja mihin applikaatio niitä käyttää.

Kameran ja mikrofonin käyttö
* Mahdollistaa sen, että voit Messengerin kautta lähettää kavereillesi kuvia puhelimen kameralla tai äänittää viestin puhelimen mikrofonilla. Mahdollistaa teoriassa myös sen, että puhelin voi kuvata ja äänittää sinua salaa, kun käytät sovellusta. Jos Facebook käytännössä tekisi niin, sen taru päättyisi hyvin nopeasti.

Paikannustiedot
*Mahdollistaa sen, että voit jakaa kaverisi kanssa paikan, jossa olet. Tyyliin ”Olympiastadion, Helsinki”, kun haluat hehkuttaa sitä Cheekin konserttia, jonne sait liput korruptiolahjana. Mahdollistaa myös sen, että Facebook voi seurata sinun liikkumistasi aina, kun sovellus on käynnissä. Jos Facebook käytännössä tekisi niin, sen taru päättyisi hyvin nopeasti.

Tekstiviestit
* Facebook varmistaa, että olet, kuka väität olevasi ja omistat puhelimen lähettämällä tekstiviestin Facebook-profiilissasi antamaasi puhelinnumeroon. Tämän luvan avulla Messenger-sovellus pystyy lukemaan automaattisesti vahvistuskoodin tekstiviestistä, eikä käyttäjän tarvitse kirjoittaa sitä ensin paperilapulle ja sen jälkeen siirtää sovellukseen. Mahdollistaa periaatteessa myös sen, että Facebook pystyy lukemaan kaikki tekstiviestisi ja lähettämään ne omalle palvelimelleen selvittääkseen sinusta kaiken. Jos Facebook käytännössä tekisi niin, sen taru päättyisi hyvin nopeasti.

Puhelin
* Puhelimen käyttöoikeus mahdollistaa sen, että pystyt soittamaan Messengerin kautta suoraan kavereillesi, joiden puhelinnumero on Facebookissa. Mahdollistaa myös sen, että Messenger pystyy milloin tahansa soittamaan mihin numeroon tahansa. Jos Facebook käytännössä tekisi niin, sen taru päättyisi hyvin nopeasti.

Ja niin edelleen. Kaikille Facebook Messengerin pyytämille luville on syy ja tarkoitus, tavoitteena on ainoastaan helpottaa käyttäjän elämää. Jos Facebook tekisi jotain vähänkään epämääräistä noiden lupien avulla, maailman tietoturva-asiantuntijat älähtäisivät saman tien ja Facebook olisi käytännössä mennyttä. Jos lupien antaminen Facebookin sovellukselle oikeasti pelottaa, älä asenna sitä. Suosittelen myös Facebookista eroamista, sillä yleensä ottaen ihmiset jakavat noita samoja tietoja ihan avoimesti Facebookissa, jopa julkisesti.

Internet ja sen isoveli

Kovin harva tuntuu ymmärtävän sitä, miten paljon tietoa kukin meistä jakaa internetissä ihan vain surffatessaan. Käytännössä kaikki käyntisi millä tahansa sivulla pystytään yhdistämään käyttämääsi tietokoneeseen, jos näin halutaan ja haluajalla on pääsy riittävään määrään tietoa. On ihan turha kuvitella, että selainten incognito-moodit (tai ns. pornomoodit) piilottaisivat sinua. Parhaimmillaankin tulos on se, ettei puolisosi saa selville surffailuasi selainhistorian avulla. Mutta palvelimet kyllä tunnistavat sinut, jos niin haluavat.

Internet kun toimii IP-osoitteiden avulla. Periaatteessa jokaisella tietokoneella on oma IP-osoitteensa, jonka avulla se voidaan tunnistaa. (Toki on reitittimiä ja yritysverkkoja ja niin edelleen, jotka siirtävät liikenteen yhden IP-osoitteen kautta, mutta niidenkin käyttäjät voidaan selvittää.) Joka kerran, kun lataat sivun internetistä, aivan sama, mistä ja minkä takia, sinusta jää jälki kyseisen sivuston palvelimelle. Siinä kerrotaan sinun koneesi yksilöllinen IP-osoite, tarkka kellonaika, käyttämäsi selainversio ja sivu, jolta olet tulossa. Ja kaikki tämä siis ihan oletusarvoisesti, eikä sitä voi estää mitenkään. Joten jo noiden tietojen perusteella on esimerkiksi pääteltävissä, että tietoteknisesti etevä, työtön tai vuorotyötä tekevä ihminen Pelkosenniemeltä tykkää kanoista. (Käyttää Firefoxin beta-versiota, surffaa yksityis-IP:stä keskellä päivää, IP-paikantuu Pelkosenniemelle ja sivuston aihe on kanojen kasvatus). Tai että kyseessä on ison suomalaisen yrityksen palveluksessa oleva projektityöläinen, joka käyttää työkonetta ja jonka IT-osasto on joko ajastaan jäljessä tai sitten henkilö ei hallitse tietotekniikkaa (Yritys-IP, ruokatunnilla, selaimena IE 8).

Kokeile vaikka itse, mitä kaikkea saat selville pelkästään omalla IP-osoitteellasi. Osoitteesta http://whatismyipaddress.com/ voit tarkistaa IP-osoitteesi ja mihin se paikantuu. Mobiiliyhteyksillä paikannus on heikompaa, mutta kiinteillä yhteyksillä se voi olla yllättävänkin tarkkaa.

 Eli jo yhden palvelimen ja IP-osoitteen perusteella voi arvioida melkoisesti asioita. Nimenomaan ”arvioida”. Faktoja ne eivät välttämättä ole, mutta antavat suuntaa.

Lisäksi JavaScriptin avulla kerätään tietoa siitä, minkälainen näyttö sinulla on, mitä lisäosia selaimeesi on asennettu, mitä kieltä käytät, minkälainen käyttämäsi laite on, mikä on käyttöjärjestelmäsi ja niin edelleen. Pelkästään IP-osoitteesi ja koneesi kertomien tietojen pohjalta voidaan luoda melko täydellinen kuva sinusta ja käyttämästäsi laitteistosta.

Tämän lisäksi palvelimet voivat asentaa koneellesi ”keksejä”, eli cookieita, pieniä ohjelmanpätkiä, jotka voivat sisältää erilaisia tietoja. Käytännössä keksejä käytetään usein mm. kirjautumisiin tai käyttäjän asetusten tallentamiseen. Mutta niitä käytetään myös mainosverkostoissa, jolloin niiden tarkoitus on tallentaa tietoja käyttäytymisestäsi, mielenkiinnon kohteistasi ja muista vastaavista, mainostajia mahdollisesti kiinnostavista tiedoista. Näitä tietoja kerätään ja yhdistellään mainostajan palvelimilla ja niistä kootaan sinulle profiili. Luonnollisestikaan profiili ei sisällä henkilötietojasi tai ”muuta yksilöivää tietoa”, mutta aika tarkasti pystytään kertomaan, minkä ikäinen olet, mitä sukupuolta, mistä pidät ja miten kulutat. Näiden tietojen avulla sinulle kohdennetaan ”sopivaa” mainontaa.

Jos lisäksi olet kirjautunut johonkin mainoskonsernin palveluun, kuten vaikkapa Helsingin Sanomien nettisivuille tai Plazaan, on mainospalvelulla sinusta myös muita tietoja sinusta. Esim. kotiosoitteesi, lehtitilauksesi ja muut vastaavat. Toki on myös mahdollista yhdistää tietoja konsernin muista tietokannoista, kuten vaikkapa laskunmaksuhistoriasi, mutta näinhän ei Suomen lain mukaan saa tehdä. Sen ei pitäisi itse asiassa edes olla mahdollista.

Mutta kyllä se on. Vuonna 2011 Kesko yhdisti Plussa-kortin käyttäjien tiedot ostoshistoriaan löytääkseen mahdollisesti myrkyllisten oliivien ostajat.  S-ryhmä puolestaan etsi pannukasvisten ostajia vuonna 2013.  Kun kanta-asiakasohjelmat aikoinaan lanseerattiin, kuluttajille kerrottiin, ettei yksittäisen ihmisen ostoksia voida mitenkään yhdistää henkilöön. Mutta niinpä se vain onnistui. Oletko koskaan miettinyt, miten kaupat osaavat tarjota juuri oikeita asioita oikeaan aikaan?

Rekistereitä yhdistelemällä voittoon

Jos ostat auton, uuden tai käytetyn, sinulla on yhtäkkiä sekä perinteinen että sähköinen postilaatikko täynnä erilaisia huoltotarjouksia, lisävarustehinnastoja ja jopa vaihtoautotarjouksia. Miksi? Siksi, että uusi autosi on joko ilmoitettu ajoneuvorekisteriin tai sen omistaja on vaihtunut. Mainostajat pääsevät käsiksi tähän dataan maksamalla sopivan summan.

Entäpä, jos saisit perheenlisäystä. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että kaikki mainostajat tietävät, että teille on tullut uusi vauva. Ja niin tietävätkin. Väestörekisteristä saa tietää syntyneiden lasten henkilö- ja osoitetiedot pientä maksua vastaan Väestörekisterikeskuksen kumppaneiden kautta. Samalla lailla, kun muutat, saavat mainostajat halutessaan tietoonsa muuton lisäksi myös uuden osoitteesi ja asuntosi tyypin. Google Mapsin avulla voi vaikka käydä tarkistamassa seinän värin, jos se kiinnostaa.

Ja tietysti ihmiset myös jakavat itse näitä tietojaan auliisti netissä. Kuinka moni FourSquarea (tai nykyisin Swarmia) käyttävistä tietää, että heidän liikkeitään pystyy melko tarkkaan seuraamaan netissä, vaikka jakaisitkin tietoa vain kavereillesi? Ihmiset kun yleensä liikkuvat melko ennalta-arvattavia reittejä, voisi joku hämärähemmo halutessaan tietää muutaman minuutin tarkkuudella, missä milloinkin olet arkipäivisin. Ja kun vielä jaat sen kotiosoitteesi paikannuspalvelussa, hän tietää myös, milloin ET ole kotona. Juu, Foursquare ei näytä tarkkoja kotiosoitteita JOS merkitset, että kyseessä on koti. Jos merkkaat kotisi humoristisesti vaikkapa nakkikioskiksi, sen osoite on kaikkien nähtävissä.

LinkedIn:issä ihmiset kertovat auliisti työpaikoistaan ja koulutuksestaan. Työnantajaksi ilmoittautumalla voi tutkiskella ihmisten profiileja hyvinkin vapaasti. Ja verkostoituvat ihmiset haluavat verkostoja, joten uppo-outojenkin ihmisten ystäväpyynnöt hyväksytään, jos heidän työpaikkansa vaikuttaa sellaiselta, josta voisi olla hyötyä jatkossa.

TripItissä kerrotaan, milloin ollaan lomalla ja jaetaan se Facebookiin. Pieni moka yksityisasetuksissa ja käytännössä koko maailma tietää, milloin teillä on talo tyhjä. Tai RunKeeperin, HeiaHeian tai vastaavan live-tilassa voit kertoa kaikille, milloin olet lenkillä ja missä. Ja tiesithän, että esim. Applen iPhone kirjaa jatkuvasti ylös, missä olet ja lähettelee sitä tietoa Applen palvelimille.

Tiesithän muuten, että älypuhelimilla (ja nykyään myös joillain kameroilla) kuvattuihin kuviin tallennetaan automaattisesti myös paikka, missä kuva on otettu? Ja kun jaat niitä kuvia sosiaalisessa mediassa, ne paikkatiedot pysyvät niissä kuvissa mukana? Creepy -nimisellä softalla voit paikantaa vaikkapa TwitPic -palveluun siirrettyjen kuvien lokaation. Näppärää, jos haluat vaikkapa häiritä julkkiksia. Tai tietää, missä se söpö tyttö asuu.

Google tietää eniten

Melko pelottavaa, vai mitä? Mietipä sitten, mitä Google tietää sinusta. Kuten moni muukin, sinullakin on luultavasti GMail-sähköposti, joten sinulla on Google-tunnus. Ja olet useinmiten kirjautuneena sillä tunnuksella, kun surffailet. No, yleistä tietoahan on, että Google lukee kaikki sähköpostiviestisi, niin saapuvat kuin lähtevätkin.  He tekevät tätä omien sanojensa mukaan siksi, että voivat tarjota sinulle parempia mainoksia ja parempaa palvelua. He sanovat myös, ettei tietoja koskaan yhdistetä käyttäjään. Paitsi että he tekivät juuri niin.  Google nimittäin tunnisti, että eräs mies käytti GMail-tiliään lapsipornon levitykseen ja teki asiasta rikosilmoituksen ja yhteistyötä poliisin kanssa, jotta rikollinen saatiin kiinni. Hyvä juttu.

Mutta MITEN Google sai tietää aiheesta? Kyseessä olivat monimutkaiset kuvantunnistusalgoritmit, joiden avulla Google sai automaattisesti selville, että kyseisen tilin kautta lähetettiin lapsipornoa. He eivät kuulemma valvo mitään muuta rikollista toimintaa tai vahdi käyttäjiään. Mutta kuten tuo kertoo, se on kuitenkin mahdollista.

Eli Google tietää kaiken, mitä lähetät sähköpostilla. Sen lisäksi se tietää kaiken, mitä etsit verkosta, sillä - ollanpa nyt rehellisiä - käytännössä kaikki haut, joita teet, teet Googlella. Ja kuinka usein muistat kirjautua ulos ennenkuin etsit sitä yhtä juttua, mitä et haluaisi kenenkään muun tietävän etsiväsi? Lisäksi sinulla on mahdollisesti Google+ -profiili, jossa jaat kavereillesi (jos yksityisyysasetuksesi ovat kunnossa) hienoja hetkiä elämästäsi ja kerrot henkilötietosi. Ja jaat FourSquare-päivityksesi, HeiaHeia-liikuntasuorituksesi ja kuvat kotoasi. Ehkä olet yrittäjä ja yrityksesi toimipaikat löytyvät Googlesta. Kotitalosi on melko varmasti Google Mapsissa. Käytät Google-tunnustasi kirjautuessasi monien muiden valmistamiin palveluihin.

Pientä esimakua siitä, mitä Google sinusta tietää, saat, kun käyt näissä osoitteissa:
https://www.google.com/settings/u/0/ads (Mainosasetukset, eli demografiatietosi ja kiinnostuksen kohteesi)
https://www.google.com/settings/dashboard (Googlen palveluiden yleiset tiedot)

Mieti, mitä kävisi, jos Google vetäisi kaikki nämä tiedot yhteen? Ja yhdistäisi ne vaikkapa kaiken sen kanssa, mitä Twitter ja Facebook sinusta tietävät.  Ei vaadita kuin se, että tunnuksesi ja salasanasi vuotaa ja joku vetää tiedot yhteen. Mutta ethän tietystikään käytä samaa salasanaa kaikissa palveluissa, joten yhden palvelun tietojen vuotaminen ei vielä haittaa, eikö niin? Paitsi että mukavuudenhaluisena kaikkiin käyttämiisi palveluihin voi loggautua joko Googlen tai Facebookin kautta ja niihin muihinkin löytyvät salasanat GMailista…

Niin, ja sitten on tietysti vielä Yhdysvaltain NSA, jonka Echelon-palvelu tallentaa KAIKEN nettiliikenteen, joka kulkee Yhdysaltain kautta (mm. kaiken Googlen ja Applen liikenteen) ja joka on tehnyt salaisia sopimuksia kaikkien Yhdysvaltalaisten tietoturva- ja IT-yritysten kanssa tietojen luovutuksesta ja takaovista laitteisiin, järjestelmiin ja sovelluksiin. Väittävät, että esim. koko Syyrian nettiyhteys katkesi vuonna 2012, kun NSA mokasi reitittimen seurannan kanssa.

Vainoharhaa

Eli halutessani voisin kaivaa juuri sinusta aika paljon tietoja hyvin helposti. Tietäisin, missä käyt töissä, missä lenkillä, milloin olet kotona, missä se koti sijaitsee, miltä se näyttää. Ketkä ovat kavereitasi, ketä perheenjäseniäsi, millä selaimella surffailet, minkälaisella koneella… Yhtä tietovuotoa myöhemmin minulla olisi jo melko täydellinen pääsy koko elämääsi, ilman, että sinulla olisi asiasta mitään hajua, jos toimisin vähänkään älykkäästi.

Niin, että kannattaako olla huolissaan, jos Facebook pyytää lupaa lukea tekstiviestisi, että voisi helpottaa elämääsi hiukan? Onko raivostuminen siitä niin oikeutettua, että käyt samalla antamassa yhden tähden arvioita kirosanoin höystettynä Applen ja Googlen sovelluspalveluihin?

On hyvä tietää, mitä tietoja sinusta kerätään ja miten niitä hyödynnetään. On myös hyvä tietää, että tiedonkeruuta voi usein estää, joko palveluiden asetuksista tai sitten ihan vain uloskirjautumalla. Lisäksi voit hyödyntää niitä selainten incognito-tiloja. Palveluissa kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön kaksivaiheinen varmistus, jolloin joudut vahvistamaan jokaisen kirjautumisen, jonka teet oman laitteesi ulkopuolella. Ja saat myös varoitukset, jos joku onnistuu kirjautumaan tilillesi muualta kuin omalta koneeltasi. Kaksivaiheisen varmistuksen saa ainakin kaikkiin suosituimpiin palveluihin (Google, Facebook, Microsoft…). Lisäksi kannattaa varmistaa, että käyttämäsi kuvanjakopalvelu poistaa paikannustiedot kuvistasi.

Mutta kaikista paras tapa suojautua voi lopulta olla kuitenkin se, että jaat itsestäsi niin paljon kuin mahdollista. Kun kaikki tieto on jo tarjolla, ei ketään kiinnosta kaivaa sitä lisää. Kaikista helpoin tapa tehdä itsestään kiinnostava on antaa ymmärtää, että sinulla on jotain salattavaa. Tai sitten voi tehdä, kuten Petteri Järvinen ehdottaa ja kääriä puhelimen folioon. Ihan oma valintasi.

Luomun harha

Luomu on yhdessä lähiruoan kanssa uusi megatrendi. Mutta kuinka moni oikeasti tietää, mitä se ”luomu” oikeasti tarkoittaa? Ja tehdään heti selväksi, että luomu ja lähiruoka ovat eri asioita. Usein lähiruoka (lähellä tuotettua ruoka) on myös luomua, mutta sen ei tarvitse sitä olla. Luomu kertoo, miten ruoka on tuotettu, lähiruoka vastaa kysymykseen, missä ruoka on tuotettu.

Ja ihan tähän alkuun vielä ns. disclaimer, minä en ole luomua vastaan. Ostan itsekin luomutuotteita (lähinnä tosin kasviksia, syyt löytynevät alempaa), mutta olen huomannut, että monien syyt käyttää luomua perustuvat vain ja ainoastaan vääriin oletuksiin. Mistä siis on oikeasti kyse?

Mielikuvissamme luomu eli luonnonmukaisuus yhdistyy puhtauteen, turvallisuuteen, parempaan makuun ja terveellisyyteen. Mutta onko asia oikeastaan näin, vai onko kyse vain nerokkaasta markkinoinnista ja näppärästä brändäyksestä?

***

Mitä luomu sitten oikeasti on? Luomutuote on luomumaatalouden (eli joko luomuviljelyn tai luomueläintuotannon) tuote. Suomessa (Huom!) viranomaiset, eli Evira ja Ely-keskukset, valvovat luomuviljelyä, luomutuotteiden valmistusta, kuljetusta ja myyntiä.

8.2.2014 Helsingin Uutisissa kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisalo ottaa rankasti kantaa Luomuliiton toiminnanjohtajan Elisa Niemen väitteisiin luomun paremmuudesta. Entinen ”luomuintoilija” Tammisalo on perehtynyt aiheeseen vähän tavallista tallaajaa enemmän jo ammattinsakin takia, kasvijalostuksen dosenttia kannattanee uskoa mieluummin kuin vaikkapa ”diplomiravintoterapeuttia”, joita medioissa usein asiantuntijoiksi nimitetään.

(Tosiasiassahan diplomiravintoterapeutti on ihan yhtä virallinen titteli kuin Hämähäkkimiehen seitinkantaja. Sanat diplomi, kliininen, koulutettu ja vastaavat eivät merkitse mitään, jos tittelinä on ravintoterapeutti. Oikea, koulutettu asiantuntija on titteliltään ravitsemusterapeutti. Pieni ero nimessä, iso ammattitaidossa.)

Tammisalo sanoo, että luomu on "mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa". Hän väittää tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, että luomu ei ole sen puhtaampaa kuin muukaan ruoka, luomu on heikkolaatuisempaa, jopa vaarallista ja siitä puuttuu terveydelle tarpeellisia hivenaineita, kuten seleeniä. Luomueläimiä hoidetaan homeopatialla, luomuviljely haaskaa resursseja eikä luomu edes maistu paremmalta. Pahinta on, että Tammisalo on pääasiassa oikeassa.

Luomutuotteiden käyttöä perustellaan usein paremmalla maulla, mutta tosiasiassa useimmissa makutesteissä luomu jää kakkoseksi. Maku on toki subjektiivinen kokemus, ja syöjän mielikuvitus voi vaikuttaa paljonkin aistittuun makuun, eettisempi on parempaa. Jos ihminen kuvittelee syövänsä luomutuotetta, se maistuu paremmalta.

Luomuruoan väitetään myös olevan ihmiselle terveellisempää kuin tehotuotettu, mutta näin ei kuitenkaan ole. Harvoissa luomututkimuksissa on todettu, että ravintosisältö on ollut hiukan parempi, mutta koska oloja ei pystytä vakioimaan, erot eivät ole tilastollisesti päteviä. Käytännössä suurempi ero syntyy esim. sääoloista, kasvukauden pituudesta tai korjuuajasta. Samoin väitteet tehotuotetun ruoan torjunta-ainejäämistä ovat vailla totuuspohjaa. Luomuruoassa on (luomuviljelyssä sallittuja) torjunta-aineita ihan yhtä lailla kuin tehotuotetussa ruoassakin. Luomutuotanto kun sallii monen ihmiselle ja luonnolle myrkyllisen kemikaalin käytön, siinä missä muukin maatalous. Viime aikojen suurimmat terveysriskit ovat syntyneet juuri luomutuotannossa, sillä luomulannoitteina käytetään ulosteita, joiden väärinkäyttö on huomattavasti tehotuotannon lannoitteita helpompaa.  Saksalaiset luomuidut tappoivat 50 ihmistä ja yli 4000 sairastui.

Tai kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Jouko Tuomisto Helsingin Sanomissa  toteaa: "Kun ei ole kunnon tutkimusta, terveystutkijana en voi sanoa mitään muuta kuin että luomun terveyseduista ei ole näyttöä.”

Lisäksi luomuviljelyssä pitää luopua myös muista ”ei-luonnollisista” aineista, kuten seleenistä. Seleeni on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota Suomessa saadaan ravinnosta vain, koska sitä on vuodesta 1984 asti lisätty lannoitteisiin ja rehuun. Luomutuotannossa tätä ei saa tehdä. Eli jos syöt vain ja ainoastaan luomuruokaa, kannattaa pureskella päivittäin n. kaksi parapähkinää tai varautua seuraaviin ongelmiin: kohonnut syöpäriski, sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, impotenssi, hedelmättömyys, harmaakaihi ja iho-ongelmat. Ongelmat aiheutuvat, kun seleenin puutos on pitkäaikaista. Ja luomuko oli sitä terveellistä ruokaa? Myös luomueläimet voivat kärsiä seleenin puutteesta. Lisäksi mm. D-vitamiinin lisäys luomumaitoon on kiellettyä, vaikka Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta sitä suositteleekin, ja suomalaiset noin yleensä ottaen kärsivät liian alhaisista D-vitamiiniarvoista.

***

Lannoitteiden käytöstä (tai käyttämättömyydestä) aiheutuu myös toinen ongelma. Luomutuotanto itsessään on ympäristölle parempi vaihtoehto kuin tehotuotanto, kuormitus on jopa 35 % pienempi, mutta etu menetetään, sillä sato jää saman verran pienemmäksi. Pahimmillaan Suomessa testitiloilla kuormitus on ollut jopa 20 % suurempi satoon suhteutettuna. Kasvihuonepäästöjen osalta ei ole luotettavaa tutkimustietoa, mutta ilmeisesti se ei ainakaan ole parempi vaihtoehto kuin ”perinteinen” tehoviljely.

Hs.fi: "Luomua ei voi perustella sillä, että se olisi ravinnevalumien tai ilmastopäästöjen kannalta parempi ympäristölle", sanoo MTT:n maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi.

Totta kuitenkin näyttää olevan, että luomuviljely säilyttää luonnon monimuotoisuutta paremmin kuin tehoviljely. Ongelmana on kuitenkin se, että jotta päästäisiin samaan satomäärään kuin tehoviljelyssä, viljelytilaa tarvitaan paljon enemmän. Suomessa se vielä ehkä onnistuisikin, mutta muualla maailmassa tilaa ei ole. Viljelyalueiden raivaaminen aiheuttaisi moninkertaisesti tuhoa tehovlijelyyn verrattuna. Jos esimerkiksi verrataan sikatilaa luomusikatilaan, jossa ruokintaan voidaan käyttää ainoastaan luomurehua, tarvitaan peltoalaa rehun viljelemistä varten kaksi kertaa enemmän. Ei tunnu fiksulta vaihtoehdolta.

***

Suurin ongelma minulle henkilökohtaisesti on luomueläinten kohtelu, nimenomaan sairastapauksissa. Muualla maailmassa antibioottien liikakäyttö on yleistä tuotantoeläimillä, miksi pyrin itsekin kuluttamaan vain suomalaista lihaa. Mutta luomueläinten lääkintä on jotain käsittämätöntä. Ensinnäkin, EU:n säädösten mukaisesti luomueläinten sairauksia hoidetaan ensisijaisesti huuhaalla, anteeksi, uskomushoidoilla eli hoitokeinot ovat homeopatia (!) ja fytoterapia (eli kasvilääkintä!). Etkö usko?  

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007,
luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta

15 artikla f) ii):
”Tautien hoitoon on ryhdyttävä välittömästi eläimen kärsimyksen estämiseksi; kemiallisesti syntetisoituja eläinlääkkeitä, myös antibiootteja, voidaan käyttää tarvittaessa ja tiukoin edellytyksin, jos fytoterapeuttisten, homeopaattisten ja muiden tuotteiden käyttö ei tule kyseeseen. Erityisesti on määriteltävä rajoituksia hoitokertojen ja varoaikojen osalta.”

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:189:0001:0023:FI:PDF (sivu 12)

Vaikka muotoilu on ilmeisesti tahallaan hankalaa, ensisijaisina hoitokeinoina mainitaan fytoterapia, homeopatia ja ”muut tuotteet”. Vasta, jos nämä eivät vaikuta, saadaan käyttää lääkkeitä, jotka todistetusti tehoavat. Paitsi että lääkkeillekin on asetettu mielivaltaisia rajoja. Alle vuoden eläviä eläimiä ei saa lääkitä antibiooteilla kuin kerran, yli vuoden eläviä enimmillään kolme kertaa vuodessa. Käytännössä tämä johtuu luomutuotannon pidemmistä suojarajoista, jotka lääkekuurin jälkeen on pidettävä ennen ihmisravinnoksi joutumista. Ilman sen kummempaa selitystä luomutuotannossa suoja-aika on kaksinkertaistettu normaaliin tuotantoon verrattuna. Pistää miettimään, että miksi, jos kerran yksinkertainenkin riittää? Mikäli eläintä lääkitään enemmän, se ei kelpaa luomuravinnoksi. Kannattaa miettiä, miten tämä vaikuttaa eläinten hoitamiseen. Kannattaako lääkitä, jos eläintä ei voi sen jälkeen myydä? Vai kokeillaanko homeopatiaa ja annetaan eläimen kärsiä turhaan?

Kuten jo kerroinkin, antibioottien käyttöä valvotaan Suomessa tarkkaan ja ei-luomueläimetkään eivät saa täällä liikaa lääkkeitä. Käytännössä homeopatian ja fytoterapian luomusäädöksiin on ajanut Saksa, jossa huuhaa-”lääkintä” on todella suuri teollisuudenala.

Homeopatiahan on sitten ihan puhdasta huuhaata, sillä ei ole minkäänlaisia todistettuja vaikutuksia mihinkään, jopa plasebo toimii paremmin. Siksipä luomujärjestöt pyrkivätkin kiivaasti painamaan kaiken homeopatiakeskustelun piiloon. Paljon parempi olisi, kun Suomessa luovuttaisiin moisesta julkisesti ja avoimesti. Kuka oikeasti uskoo, että ravistetusta vedestä valmistetussa sokeripillerissä on minkäänlaisia parantavia ominaisuuksia?

Lisäksi haasteena on se, että Suomessa fytoterapiaa tai homeopatiaa ei valvo Evira tai Ely-keskus, joten niiden käyttöä luomutuotannossa ei käytännössä valvo kukaan.

Luomueläimillä pitää olla tuplasti tilaa ”perinteiseen” eläintenpitoon verrattuna. Mutta koska hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin, käytännössä kaikki uudet eläintilat rakennetaan jo muutenkin luomumittoihin.

***

Luomumunat ovat olleet viime aikoina erittäin suosittuja ja ne ovatkin pääasiassa oikein hyvää tavaraa. Luomukanaloiden kanoilla on paperilla hiukan paremmat olot kuin ulkokanaloissa, joskin yleensä ulkokanalat täyttäisivät luomuvaatimuksetkin. ”Perinteiset” häkkikanalathan on vuoden 2012 alusta kielletty ja ne on muutettu virikehäkkikanaloiksi, joissa kanoilla on myös virikkeitä. Suurin osa suomalaisista munista on virikehäkkikanaloissa tuotettuja.

Mutta luomumunissa ei ole muuta ongelmaa kuin se, että ne ovat kalliita tuottaa ja kalliita ostaa. Toki ostaminen on jokaisen oma valinta, mutta luomumunien hinnat ovat olleet kovan kilpailun kohteena. Jopa niin, että luomumunien tuotanto ei välttämättä ole Suomessa enää kannattavaa. Syynä luonnollisesti luomun vaatimat kalliit rehut ja tuotantolaitokset, joiden kuolettaminen hintakilpailulla alalla on hankalaa. Mutta toivottavasti munantuottajat onnistuvat.

***

No niin, mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Onko luomu hyvää vai pahaa? Ei kumpaakaan. Kuten niin moni muukin asia, luomu ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa. Luomukasvikset ja -munat ovat hyvää ravintoa, siinä missä tehotuotettukin ruoka. Luomu ei tee ruoasta puhtaampaa, terveellisempää tai paremman makuista. Peltoalalla mitattuna luomutuotanto kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin perinteinen tuotanto, mutta satomäärään suhteutettuna ei. Lisäksi ulostepohjaiset lannoitteet voivat aiheuttaa ongelmia. Lihan tuotannossa luomu onkin ristiriitaisempi, sillä fytoterapia- ja homeopatiavaatimukset ovat puhdasta eläinrääkkäystä. En tiedä, miten tarkasti noita Suomessa noudatetaan, mutta siitä homeopatiakurssien määrästä, mitä tuottajille on tarjolla, voi päätellä jotain. Toivottavasti maalaisjärki voittaa ja huuhaat sivutetaan, vaikka ne kuinka EU:n säädöksissä lukisivatkin. Kunnes homeopatia poistetaan luomumäärityksistä, en voi suositella luomulihaa.

Syökää (suomalaista) luomua, mutta oikeista syistä. Se ei ole sinulle tippaakaan parempaa kuin tehotuotettu ruokakaan, mutta ympäristölle ehkä. Ja kenties saat siitä paremman mielen. Mutta muista, että kaikki fanatismi on pahasta, niin ruoan kuin kaiken muunkin suhteen. Luomufanaatikko voi kärsiä vaikkapa seleenin puutteesta, vaikka kuinka söisi ”terveellisesti”, ja vain siksi, että noudattaa oppejaan liian tiukasti. Kohtuus kaikessa, myös luonnonmukaisuudessa.

Brändi velvoittaa olemaan itselleen uskollinen

Silmään pisti McDonald’sia koskeva uutinen siitä, miten aikomus parantaa palvelua voi asiakkaalle näyttäytyä täysin päinvastaisena. Mäkkäri lanseerasi nelisen vuotta sitten yleisen erikoiskahvitrendin keskellä omat erikoiskahvinsa. Samaan aikaan myös sisustus alkoi muistuttaa mukavia “sohvakahviloita”. Periaateessa hyvältä kuulostava idea, jolla haluttiin saada olohuonemaisissa kahviloissa rahaansa ja aikaansa käyttäviä cityihmisiä viihtymään Ronaldin kultaisten holvien suojissa.

Suunnitelma kuulostaa ihan hyvältä - paitsi että McDonald’s ei ole kahvilabrändi. Kahvi kyllä kuuluu olennaisena osana valikoimaan, mutta helppona, kuumana ja ennen kaikkea nopeana perusvaihtoehtona.

McD on perheravintola, jossa hampurilaisgenreen kuuluva ruoka tulee eteen pikaisesti.  Se on lupaus ja odotusarvo. Jos tältä kaidalta polulta lähtee seikkailemaan slowfoodin ja gourmet-kokemusten maailmaan, niin on – ei enempää eikä vähempää – kuin positioimassa McDonald’sia uuteen kategoriaan.

En oikein usko, että lifestyle-kahvilapiirteitä Mäkkäriin tuoneet henkilöt olivat ajatelleet asian näin. He olivat unohtaneet asiakkaan motiivit kävellä McDonald’sin ovista sisään tai lipua drive in -kaistalle. Niin siinä helposti käy, kun ei tarkastele tulevaisuudensuunnitelmiaan brändin “identiteetilinssin” läpi. Monesti näille brändin helposti teoreettisilta vaikuttaville ns. sääntöpykälille tuhahdellaan yritysten myynti- ja markkinointiorganisaatioissa. Ei kuitenkaan pitäisi – asiakkaat kyllä narauttavat piittaamattomuudesta. Brändin positioinnin muuttaminen on kallista touhua.

McDonald’s on siinä mielessä hyvässä seurassa, että melkein brändi kuin brändi tahtoo jossain vaiheessa unohtaa identiteettinsä ja hypätä mukaan peleihin, joissa heillä ei ole menestymisen edellytyksiä. Nike yritti aikanaan laajentaa mallistoaan urheilukentiltä toimistoon, kotoinen Anttila pisti pystyyn alabrändin nuorisovaatteita myymään, ja se yksi entinen matkapuhelimia valmistanut yritys halusi tehdä mobiilin pelikonsolin, joka myöstoimisi puhelimena.

Brändin menestyksekäs hallinta ja kehittäminen on tarkkaa työtä ja harha-askeleet maksavat usein enemmän kuin mihin yksinkertaisesti on varaa. Vastaavasti taiten ohjattu brändi tai monta limittäistä brändiä sisältävä brändiarkkitehtuuri on potentiaalinen kultakaivos.

Onnistumisistakin riittää onneksi esimerkkejä. Brändiarkkitehtuurin varsinainen mestari on VW Group, jonka neljä ns. tavalliselle kansalle suunnattua automerkkiä: Audi, Volkswagen, Škoda ja Seat ovat hyvin suurista faktisista samankaltaisuuksia huolimatta jokainen täysin omaa vahvaa elämäänsä elävä menestyvä brändejä. VW Groupin johto todella tietää, miksi kutakin brändiä ostetaan ja ketkä sitä ostavat. Jokainen nelikosta pysyy jatkuvasti hyvin uskollisena omalle ytimelleen ja uudistukset sekä muutokset tehdään taiteen sääntöjen mukaan.

Suomalainen brändinhallinnan voimatekijä  on iso S eli S-ryhmä. Se koettelee jatkuvasti siipiään uusilla metsästysmailla, ja vaikka monelle vihreän kortin valta on punainen vaate, niin reilusti useampi tykkää. S pysyy uskollisena sille, että kaikki suunnataan tavalliselle suomalaiselle ja helposti sekä selkeästi hyödynnettäviin keskittämisbonuksiin. ABC:n peruslounas tuntuu ilmaiselta kun sen maksaa Prisma-ostoksista kertyneillä bonuksilla. Uskottavuus valituissa kategorioissa on erittäin korkealla tasolla. Tuleekin olemaan mielenkiintoita nähdä miten S-pankin sijoituspalvelut iskevät asiakkaisiin.  Ainakin perusajatus siitä, että bonuksia voikin siirtää suoraan sijoitustuotteisiin on johdonmukainen ja uskottava.

Brändin ensisijainen velvoite onkin pysyä itselleen uskollisena. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta moni yritys retkahtaa siihen, että lähtee liiaksi asiakkaittensa vietäväksi. Hokema ”asiakas on oikeassa” on vaarallinen väärin tulkittuna. Ensin on tärkeää tiedostaa, kenet haluaa asiakkaiksi, seuraavaksi tulee ymmärtää mikä yhdistää haluttuja asiakkaita ja siitä tiedosta aukeavaa polkua pitää seurata jääräpäisesti.  Jos uskolliset asiakkaat ostavat ensisijaisesti nopeaa ja helppoa ratkaisua, ei kannata yrittää tuputtaa parempaa laatua hitaammalla toimitusaikataululla. Jos asiakas kokee tekevänsä fiksuja valintoja, kun jokaisesta  perheen ostoksesta kertyy käytettävää etua yhteen laariin, niin sitä sarkaa kannattaa kylvää – kunhan ymmärtää uskottavuutensa rajat.

Hei, meitä johdetaan väärin

Miksi suomalaiset tuotteet eivät kiinnosta maailmaa? Tätä ihmetellään ja surkutellaan taas kuorossa. Teknistä osaamista on monella alalla rutkasti ja prosessit ovat tip-top-kunnossa. Niinpä.

Jo noin 30 vuotta on puhuttu paljon siitä, että meidän suomalaisten pitäisi oppia puhuttelemaan kohderyhmiä, eikä vain valmistaa heille sopivia tuotteita tehokkailla prosesseilla. Kiltisti sanottuna emme ole varsinaisesti markkinointiosaamisen mahtimaa.

Mikä sitten mättää, kun asiasta on jauhettu jo 80-luvulta lähtien, mutta edelleen etenkin suomalaiset kuluttajille suunnatut tuotteet ja palvelut ovat suossa, jossa poljetaan ja poljetaan ilman ylöspääsyä? Yritysmarkkinoilla sentään KONE näyttää vuosikymmenestä toiseen käytännössä sen, miten suomalainen teollisuusyritys voi menestyä muuttuvassa maailmassa.

Seuraavassa yksi näkökulma siihen, miksi suomalaiset brändit ovat ahdingossa: meillä on valtava johtamisosaamisen vaje.

Itse kiinnnostuin aiheesta 90-luvun alussa kirjoittaessani graduani johtamisesta. Silloin alettiin tosissaan puhumaan ns. transformaatiivisesta johtamisesta. Tämä johtamistapa on kiteytetysti sitä, että eri tason johtajilla on lähinnä kaksi johtamishaastetta:

1. Rekrytoida henkilöitä, jotka ovat omalla osaamisalueellaan johtajaansa etevämpiä.
2. Pitää nämä henkilöt motivoituneina.

Transformatiivisen johtamisen vastakohta oli ja on ns. transaktiivinen johtaminen. Sen ytimessä on hierarkinen, muodolliseen auktoriteettin pohjaava johtaminen, jota tehdään valvomalla ja tiukan raportoinnin kautta. Virheitä vältellen, ylhäältä alas. Kuulostaako jälkimmäinen mahdollisesti tutulta?

Jos kuulostaa, olet todennäköisesti tällä hetkellä töissä yrityksessä Suomessa. Tilanne kun on se, että vaikka jo vuosikymmeniä maailman business schoolit ja management-konsultit yhteen ääneen ovat peränneet  työnteon motivaation johtamista, työn sisältöön liityvillä keinoilla, niin uskon, että Suomessa yrityksiä johdetaan tällä hetkellä valvonnan ja virheiden välttämisen kautta enemmän kuin koskaan ennen. Tämä näkyy paitsi loputtomana YT- ja säästökierteenä, myös lähes täydellisenä kyvyttömyytenä luoda ja ideoida mitään uutta ja kiinnostavaa.

Poikkeuksena etenkin tällä hetkellä peliala, jolla uskoisin vapaaseen ideointiin ja kaikenlaiseen taivaanrannan maalailuun työaikana lähes kannustettavan. En tiedä, mutta uskon näin.  Pelejähän tehdään ihmisille ja ihmisten preferenssien ymmärtäminen vaatii lähes kaikkea muuta paitsi absoluuttisen oikeassa olemisen hierarkiaa ja virheistä rangaitsemista.

Sitten on tämä pelimaailman ulkopuolinen osa suomalaista yritysmaailmaa. Päivittäin talousuutiset kertovat, miten tämän ja tämän yrityksen johto on viime ajat keskittynyt ”laittamaan prosessit kuntoon”. Niille, jotka eivät tiedä, kerrrottakoon, että ”laitetaan prosessit kuntoon” on salakieltä ja tarkoittaa, että ”minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta prosesseja viilaamalla vaikutan tehokkaalta”.

Tällä hetkellä Suomessa ei johdeta ihmisiä, eikä tulosta, vaan prosesseja ja numeroita. Ajatus on, että kun tarpeeksi raportoidaan ja jokainen työsuoritus saadaan purettua rahaa tuovaksi tai rahaa kuluttavaksi numerotiedoksi, niin sieltä se tie menestykseen löytyy. Vai löytyykö sittenkään?

Entä jos asia onkin niin, että ainoa keino halpatuotannon lisäksi pärjätä tämän päivän kilpailussa on ymmärtää, miten kohderyhmän kanssa pitää käyttäytyä? Tämä puolestaan vaatii kohderyhmän ymmärtämistä. Keitä siihen kuuluu, mikä heitä yhdistää, mikä erottaa, mitä he ajattelevat, mikä saa heidät kiinnostumaan?

Ja niin shokeeraavalta kuin varmasti tuntuukin kuulla tällaista raporttisulkeisten keskellä, niin numerotiedot, kuten ikä, vuositulot, perheenjäsenten lukumäärä, median parissa vietetyt päivittäiset minuutit, kotiin kannettavien lehtien lukumäärä, auton vuosimalli ja katuosoite, eivät juurikaan auta ymmärtämään kohderyhmää. Tiedoilla kyllä rakennetaan kuva siitä, millaiseksi kohderyhmä kuvitellaan, mutta siitä puuttuvat kaikki ne vivahteet, jotka todellisessa elämässä määrittelevät meidän motiivimme valita, ostaa ja kuluttaa. Se on siis millintarkasti rakennettu harhakuva.

Tiedän, että kvartaalitalouden uumenissa tämä  kuulostaa kerettiläiseltä, mutta siitä huolimatta haluan peräänkuuluttaa kvalitatiivista tietoa kvantitatiivisen sijaan. Ajattelua, keskustelua, ymmärrystä ja tulkintaa numeroiden ja prosenttien sijaan. Pitää kohdata ihminen  ja ymmärtää, miksi hän ostaa juuri sinun yrityksesi tarjoamaa brändiä. Tai jättää sen ostamatta. Vastaukset eivät välttämättä löydy tiistai-iltapäiväksi kalenteriin merkattuna palaveriaikana.

Mutta miten tällainen toiminta luonnistuu johtajistolta, joka on rakentanut tunteenkestävän prosessimuurin itsensä ja muiden ihmisten väliin? Ei kovin hyvin.

On nimittäin täyttä utopiaa kuvitella, että samat ihmiset, jotka eivät halua avoimesti kohdata omia alaisiaan olisivat tavattoman hyviä kuuntelemaan ja tulkitsemaan kohderyhmän tunteita ja ajatuksia (sanoiko joku Nokia?). Samanlaista utopiaa on kuvitella, että ylin johto voisi delegoida kohderyhmän ymmärtämisen ”markkinointi- ja viestintäihmisille”. Brändi on yrityksen tärkein omaisuus.

On myös utopiaa kuvitella, että johtajisto, joka ”vauhtiin päästessään” alkaa viljellä sodankäynnin termistöä kaupankäynnin ja markkinoinnin maailmassa olisi kovin valmis ymmärtämään sitä, mitä 80-, 90- ja 00-luvuilla syntyneet arvostavat ja haluavat. Reserviupseerikoulu on varmasti erittäin hyvä lähtölaukaus upseerin tai poliisin uralle, mutta kun tänä päivänä kuulee suomalaisten yritysjohtajien ylistävän RUK:n antia omalle johtajauralleen, niin se on pelottavaa kuunneltavaa.

Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka meni ensi-iltaan katsomaan Talvisota-elokuvaa ja käveli liikuttuneena ulos. Muistelen myös hyvällä sitä, että ensimmäinen opettajani oli majuri evp, joka jatkosodan jälkeen suuntasi muutaman kuukauden opettajaseminaarin päätteeksi jakamaan oppia, kuria ja järjestystä pieneen kyläkouluun 30 vuodeksi. Minua ja kaltaisiani voi vielä osittain johtaa käskyttämällä, ilman dialogia, mutta on aika ymmärtää, että myös ihmisdinosaurukset kuolevat sukupuuttoon.

Ja nyt päästään  takaisin asiaan. Väitän, että sillä, miksi suomalaiset brändit (pelimaailma  on siis se poikkeus) eivät nykymaailmassa valloita markkinoita, ja miksi meidän yhteiskuntamme on tällä hetkellä päätöksenteon osalta täysin solmussa, on ainakin yksi iso yhteinen tekijä. Väärät johtamisen periaatteet. Meidän johtajillamme ei ole hajuakaan, miten tämän päivän maailmassa pitäisi johtaa. Miksi näin on?

Ensinnäkin Suomi muuttui sotien jälkeen hetkessä hyvin agraarista yhteiskunnasta isojen teollisuusyritysten maaksi. Sotavelkojen maksaminen vaati tehokkaan koneiston käynnistämistä ja organisointia, kohderyhmä ja kysyntä olivat annettuja. Sota-ajan johtajat olivat loistavia organisoimaan tällaisen koneiston marssia kohti päämäärää. Sama koneisto ja sama tomintamalli toimi kuin rasvattu myös niinä vuosikymmeninä, kun Neuvostoliitto oli tärkein kohdemarkkina ja tehokas paperiteollisuus valloitti ”vapaata maailmaa”.  Markkinointi oli hyvin pitkälle sitä, että viinapää kesti ja sana piti. Upseerit ja herrasmiehet olivat johtajina kovaa valuuttaa.

Kun maailma sitten 1990-luvulla ensimmäisen kerran muuttui kunnolla sotien jälkeen, niin Suomi olikin jo hetken köysissä. Silloinkin meidät vielä pelasti tekninen osaaminen, rohkeus ja omien joukkojen napakka käskyttäminen.

Sitten maailma taas muuttui. Enää ei ollutkaan tärkeintä olla tehokas, vaan piti ymmärtää asiakkaiden tunteita, arvoja ja mieltymyksiä. Ei meillä. Täällä ollaan pistetty koneet pyörimaan ja toimitettu asiakkaan tekemiä tilauksia. Ei ole ollut aikaa rakentaa jotain nynnyilevää tunnepohjaista sidettä potentiaalisiin asiakkaisiin – tai käydä dialogia heidän kanssaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Toiseksi Suomessa valitettavasti hakeudutaan palkkajohtajiksi vääristä syistä: rahan ja vallan perässä. Hyvälle johtajalle kyllä kertyy tarpeeksi mammonaa ja vaikutusvaltaa ajan kanssa, kun hän on saanut arvostusta ja menestystä työnsä kautta. Meillä on tällä hetkellä vallallla kulttuuri, jossa toimitusjohtajat ovat projektijohtajia, rahaa tulee allekirjoittaessa järjettömiä määria ja valta rakennetaan heti näyttämällä omalle organisaatiolle, kuka käskee. Yleensä raporttien ja prosessien voimalla. Tällainen johtaja on yksilöurheilija joukkuelajissa. ”Mulle kaikki heti” – ja sitten seuraavan projektin pariin.

Hyvä johtaja hakeutuu johtajaksi, koska hänellä on ajattelemalla syntyneitä visioita ja myös kyky kommunikoida näitä visioita tavalla, joka saa ihmiset uskomaan niihin. Lisäksi hän on kiinnostunut ihmisistä, heidän mielipiteistään ja tavoitteistaan. Hyvä johtaja ei työssään toteuta itseään, vaan pyrkii saamaan johtamansa organisaation toteuttamaan sen omaa potentiaalia. Kuinka monta tällaista suomalaista johtajaa osaat nimetä?

Tässä me olemme nyt.

Uskokoot ken haluaa - tai "Miten huuhaasta tuli Suomen suurin uskonto"

Internet on hieno asia. Se mahdollistaa lähes loputtoman tietovaraston ylläpidon, kirjaston, joka on avoinna kaikille, joilla on halua siihen tutustua. Internet on myös käytännössä täysin avoin, kuka tahansa voi kertoa mitä tahansa kenelle tahansa.
 
Oli aika, kun meillä Suomessakin oli valtakunnallinen totuus. Puoli yhdeksän uutiset kertoivat, miten asiat olivat ja miten maa makaa. Olihan meillä toki salaisuuksia, huhupuheita ja kylähulluja, mutta näille lähinnä naureskeltiin kahvipöydissä tai jupistiin ravintoloissa, joissa oli pakko tilata leikkelelautanen juomansa kanssa. Jos joku asia oli epäselvä, presidentti kyllä oikaisi kansalaisia.

Enää näin ei ole. Jostain syystä tiedotusvälineiden uskottavuus on rapautunut sitä mukaa, kun yhä useampi suomalainen on päässyt internetin kimppuun. Enää ei uskota, jos uutislähetyksessä sanotaan, että rasvat ovat pahasta ihmisille. Tai jos Suomen suosituin sanomalehti kertoo, että kyllä siellä kuussa kuitenkin käytiin. Tai, mikä parasta, jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoo tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, että rokottaminen on oikeasti hyvä asia.

"Jos haluat tienata miljoonia, paras tapa on perustaa oma uskonto." - L. Ron Hubbard

Ketä sitten kuunnellaan ja mihin uskotaan? Ilmeisesti keneen tai mihin tahansa, kunhan se ei ole mikään virallinen, tieteellinen tai tutkittuun tietoon sanomansa pohjaava taho. Yksi Suomen suosituimpia ravintoguruja on Antti Heikkilä. Heikkilä on koulutukseltaan lääkäri, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri, oppinut mies siis. Koska hän on aina valmis kommentoimaan asiaa kuin asiaa, suomalainen media on tehnyt hänestä asiantuntijan. Niinpä Heikkilä on milloin missäkin kommentoimassa, miten suomalaiset syövät väärin, sairastavat väärin, käyttävät lääkkeitä väärin, yleisesti ottaen elävät aivan väärin. Harmi vain, että Heikkilän koulutus ei anna hänelle ammatillista tai tietopohjaa kommentoida näistä asioista juuri mitään. 

Heikkilään uskotaan. Hän on “viisas mies”, hänen oppinsa “ovat auttaneet monia” ja vaikka mitä. Lainauksia löytyy kasapäin. Mutta. Heikkilän “opit” ovat kriittisemmin tarkasteltuna täyttä huuhaata. Hänen “oppinsa” ovat suurimmaksi osaksi nimenomaan uskonasioita, ne eivät pohjaa mihinkään tieteellisesti tutkittuun tietoon. Heikkilä jopa erosi lääkäriliitosta, kun liitto ei antanut hänen julkaista omaa propagandaansa liiton lehdessä.

"Paranin noudattamalla kirjaimellisesti Antti Heikkilän oppeja" - Maria Tainio

Heikkilä uskoo ja väittää vakaasti, että mikroaaltouuni tuhoaa ruoasta kaikki vitamiinit, entsyymit ja antioksidantit. Hänellä on tietysti näyttää aiheesta jonkinlaista tutkimusta? No, itse asiassa ei sinne päinkään. Hän perustaa väitteensä yhdysvaltalaistytön, 6-luokkalaisen Arielle Reynoldsin koulutehtävään, jossa Reynolds kasteli kahta kasvia, toista vesijohtovedellä, toista mikroaaltouunissa keitetyllä. Keitetyllä vedellä kasteltu kasvi kuoli.

Karmivaa! No, itse asiassa ei lainkaan. Koe ei ollut millään muotoa pätevä, eikä mitään muuttujaa oltu vakioitu. Kasvi saattoi kuolla mihin tahansa, mutta mikrotettu vesi ei sitä tappanut. Mistäkö tiedän? No, vaikkapa siitä, että sama koe on toistettu sittemmin lukuisia kertoja, eikä ainoassakaan kokeessa mikrotetulla vedellä kasteltu kasvi ole kuollut.

Kivunhoitoon Heikkilä ehdottaa parannuskeinoksi “omien tunteiden kohtaamista, kehon rentoutumista ja luonnollista liikettä”. Ihan ilman tutkimuksiakin voin sanoa, että minä luotan enemmän kipulääkkeeseen. Lisäksi Heikkilä on intohimoinen rokotusten vastustaja, viimeisimpänä hankkeenaan hän yrittää estää HPV-rokotusten aloittamisen.

HPV eli ihmisen papilloomavirus on virus, jonka suurin osa ihmisistä elämänsä aikana sairastaa. Osalla se jää täysin oireettomaksi, mutta osalla se aiheuttaa syövän esiasteita, joista voi kehittyä syöpä. Varmaa tietoa on kohdunkaulansyövistä, joista HPV aiheuttaa yli 70%. Myös suun ja kurkun alueen syövistä suuren osan epäillään olevan HPV:n aiheuttamia. Pelkästään kohdunkaulan syöpään kuolee Suomessa vuosittain 140 naista.

Ja nyt meillä on käytännössä rokote syöpää vastaan. Kyllä, vasta muutamaa varianttia vastaan, mutta silti. Mitä tekevät “asiantuntijat”, kuten Heikkilä ja Nina Bjelogrlic-Laakso, neurologian erikoislääkäri ja Rinnekotisäätiön ylilääkäri, itsenimitetty “luontaislääkinnän asiantuntija”. Varoittavat ihmisiä antamasta rokotetta lapsilleen. Laittavat Facebookiin varoittavia viestejä ja linkkejä (parempi linkittää keskustelualueella olevaan samaan viestiin, Facebookista tällaiset viestit tuppaavat katoamaan). Millä perusteella? Ilmeisesti ei millään perusteilla. Näitä lainattuja “tutkimuksia” kun ei löydy, eikä se pelottava kuolemantapauskaan johtunut millään lailla rokotteesta. Maailmalla pelotellaan jopa sadoilla kuolemilla, mutta niillekään ei löydy totuuspohjaa.

"MAGNEETTI ON ANTANUT MIELENKIINTOISEN HAASTEEN VIRALLISELLE TOTUUDELLE EIKÄ KUKAAN VIELÄ OLE VOINUT OIKEESTI TODISTAA SEN MIELIPITEIDEN OLLEEN ENEMMÄN VÄÄRÄSSÄ KUIN VIRALLINEN TOTUUS." - kommentti YLE:n keskustelusivulla 18.12.2011

Miksi nämä lääkärit ja monet muut tahot (kuten vaikkapa Huuhaa-palkinnon voittanut Magneettimedia, jonka omistaja tuomittiin juuri kiihotuksesta kansanryhmää vastaan… ) haluavat pelotella ihmisiä? Koska se on kannattava business. Heikkilän omat sivut ja vastaanotto Eiran lääkäriasemalla ovat maksullisia. Jos haluat tietää, miten kaikki elämäsi ongelmat ratkaistaan, tai päästä hoitoon, se maksaa. Ja jos vaivasi pelottaa sinua, tulet paljon todennäköisemmin hakemaan siihen apua. Voit toki ostaa Heikkilän kirjoittamia ja kustantamia kirjoja, jos haluat hänen mielipiteitään lukea. Luonnollisesti Heikkilän blogikirjoitusten kommentointi on estetty, etteivät "väärät" mielipiteet tai - glup - tosiasiat pääse vääristämään opinkappaletta. Magneettimedia taas saa lukijoita, lukijat tuovat mainoksia ja mainostajat rahaa. Jopa MTV3:n tuottama Studio 55 sortuu jatkuvasti esittelemään ainoastaan omia näkemyksiään jakavia “asiantuntijoita” ihan oikeina asiantuntijoina, joihin ihmisten tulisi luottaa. Valitettavasti lääkärikin on vain ihminen ja lääkäri voi olla väärässä siinä, missä kuka tahansa meistäkin. Tutkinto ei tee kenestäkään pätevää, varsinkaan aiheissa, joita tutkinto ei edes koskettanut!

"Ihmetyttää tosin, että nyt kun on rokote SYÖPÄÄ vastaan, palataan mieluummin johonkin 1600-luvulle ja luotetaan siihen, että jumala, enkelit tai suoneniskentä ovat loistavia vaihtoehtoja." - KaksPlussan keskustelu

 
Sanon tämän mahdollisimman yksinkertaisesti. Rokotteet pelastavat ihmishenkiä. Enkä puhu nyt vain HPV-rokotteesta vaan kaikista rokotteista. En ymmärrä vanhempia, jotka jättävät lapsensa rokottamatta. Se on kuin kirjoittaisi heille valmiiksi reseptin kärsimykseen ja mahdolliseen kuolemaan tai elinikäiseen vammautumiseen. Käsittämätöntä.

Taliban on Pakistanissa kieltänyt rokotusten antamisen ja siellä polio on yleistymässä kovaa vauhtia. "Pahimmillaan epidemia voi tuhota kaiken sen edistyksen, mikä polion nujertamisessa on tähän asti saavutettu – ei vain Pakistanissa, vaan koko maailmassa", sanoo Elias Durry kansainvälisestä poliontorjuntaohjelmasta. Eikä tämä tauti ole ollenkaan niin kaukana, kuin voisi kuvitella. Todistettavasti Tampereella joku sairastaa poliota ja THL on yrittänyt löytää häntä jo vuosien ajan.

YLE:n keskustelussa nimimerkki Vastarannanrastas kiteytti: “Rokote on Darwinin työkalu. Järjellä ajattelevien lapset kasvavat todennäköisemmin lisääntymisikäisiksi. Hyvä niin, pakkoja ei tarvita.”. Suomessa rokotustalibaneja johtaa edellä mainittujen lääkäreiden lisäksi viattomalta ja uskottavalta kuulostava www.rokotusinfo.fi, joka muuten voitti Skepsiksen Huuhaa-palkinnon jo vuonna 2009. Rokotusinfon jäsenistöön ei kuulu rokotusten asiantuntijoita eikä kenelläkään hallituksen jäsenellä ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta homeopatiakytköksiä kyllä löytyy.

"Kyllä silmäni ovat avautuneet, jo sieltä ensimmäisistä lintuinfluenssauhkista. Ja nyt kun olen tutustunut Suomen Luontaisterveyden Liiton kautta näihin homeopaatteihin ja kuullut heidän tarinoitaan, niin olen tullut kovin kriittiseksi." - neurologian erikoislääkäri Nina Bjelogrlic-Laakso 

Puhutaanko vielä lyhyesti homeopatiasta ja sen vaikutuksista? Homeopatiahan on 1700-luvulta peräisin oleva uskomus, jonka mukaan tauteja tulisi hoitaa antamalla potilaalle pieniä määriä sellaista ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia oireita. LääkeTIETEELLÄ ja homeopatialle ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se lisäksi, että koko homeopatian perusajatus on pielessä (“sillä se lähtee, millä on tullutkin!”), koko juttu (kirjamellisesti) vesitetään oudolla laimennusopilla. Laimennus perustuu siihen, että homeopaattisia “lääkeaineita”, joista osa on oikeasti hyvinkin myrkyllisiä yrttejä ja yhdisteitä, laimennetaan esim. 1/99, 1 tippa ainetta 99 tippaan vettä. Tätä laimennettua liuosta laimennetaan erilaisten kaavojen mukaan vielä lisää, ravistetaan ohjeiden mukaan ja lopputuloksena on joko puhdasta alkoholia tai puhdasta vettä. Tieteellisillä tutkimuksilla ainoastakaan ohjeiden mukaan tehdystä homeopaattisesta “lääkkeestä” ei ole löytynyt jälkeäkään “vaikuttavasta” aineesta. Tarkkuudesta tutkimusta ei voi syyttää, sillä tutkimuksessa löytyi mm. käytetyn lääkepullon lasista liuenneita lasimolekyylejä. Silti monet ihmiset vannovat homeopatian tehoon. 
 
Homeopaattisen “lääkinnän” mukaan myös taudin tartuntatapa vaikuttaa hoitoon. Flunssaa hoidetaan eri tavalla riippuen siitä, onko sen saanut kävelemällä märillä kengillä, nukkumalla liian kylmässä tai paleltumalla metsässä. (Unohdetaan nyt se tosiasia, että tosiasiassa kyseessä on virus, eikä kylmettyminen tai kastuminen vaikuta tartuntaan mitenkään.) Sorry, mutta ei putoa minulle. Plasebo toimii vähintään yhtä hyvin. Hyvin todennäköisesti homeopatian teho perustuukin plasebo-vaikutukseen. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Homeopatia voi siis toimia, mutta ihan eri syistä, kun sen kannattajat haluavat uskoa. Sen neljän viikon aika, jonka homeopatiset lääkkeet kuulemma ottavat, ennen kuin toimivat, moni tauti ehtii parantua jo itsestään.

Facebook on mahdollistanut sen, että yhdellä klikkauksella miljoonat ihmiset kykenevät jakamaan virheellistä tietoa kritiikittömästi eteenpäin. Ketjukirjeet ja -viestit, jotka aiemmin pysähtyivät ensimmäiseen kriittisesti ajattelevaan jatkavat nyt matkaansa loputtomasti, vuodesta toiseen, noussen aina välillä jopa valtamedian otsikoihin. Tieteelliset, todistetut tutkimukset ja läpimurrot jäävät huomiotta, koska ne ovat “tylsiä” ja “vaikeita”. Niinpä me uskomme, että kananugetit ovat teurasjätettä, vaikka esim. Suomessa Evirankin mukaan ne tehdään rintafileestä tai reisilihasta. Tai että liha mädäntyy suolistossa. Ei mätäne. Tai että geenimuunnellulla soijalla syötetty sika voisi jotenkin vaikuttaa sen syöneen ihmisen terveyteen. Ei vaikuta. On niin paljon helpompaa uskoa kaveria ja olla peloissaan kuin oikeasti etsiä se tutkimustieto ja selvittää itselleen, mistä oikeasti on kyse.

"Älkää missään nimessä uskoko akateemikoihin jotka yrittävät esiintyä tieteen edustajina. Sensijaan nettihörhöt ja rokoteskeptikot ennustivat rokotteiden turvallisuudessa olevan puutteita. THL/Skepsis poppamiehet ovat aina väärässä." - Suomi24.fi-keskustelu

Tieteellinen tutkimus on objektiivista, toistettavissa olevaa ja mahdolliset muuttujat vakioivaa tutkimusta. Tiede muuttaa kantaansa sitä mukaa, kun jokin asia on toistettavasti todistettavissa. Kyllä, aikoinaan uskottiin, että maapallo oli litteä tai että aurinko kiersi maata. Kun asia pystyttiin todistamaan, käsitys vaihtui. Näin toimitaan myös nykyään. Jos joku lääkäri väittää jotain, hänen pitää pystyä se tieteellisesti todistamaan. Muuten kyseessä ei ole tavallisen pulliaisen mielipidettä parempi kannanotto. Harmittavasti sillä "lääkäri"-tittelillä tuntuu pääsevän mielipiteineen kritiikittömästi läpi mediasta riippumatta. 

Olemassa olevaa tietoa pitää kyseenalaistaa. Kaikkea ei todellakaan pidä uskoa. Mutta kritiikittömästi ei pidä uskoa myöskään tiedon kyseenalaistajia ja vaihtoehtoisen “tiedon” levittäjiä. Internetin kautta kaikki tarvitsemasi tieto on käsiesi ulottuvilla. Tee itsellesi palvelus, äläkä usko mihinkään ennen kuin olet tiedon tarkistanut. Opettele tunnistamaan tieteellinen tulos huhupuheista. Opettele kyseenalaistamaan, opettele erottamaan uskottava tieto epäuskottavasta. Opettele medialukutaito.Tulet hyötymään siitä paljon. 

Ja aina, kun joku asia askarruttaa, käytä hakukonetta. Myös muutama nettiosoite on hyvä muistaa. Snopes.com on vienyt pohjaa huuhaalta jo vuodesta 1995. 

Jokainen saa uskoa mihin tahansa, mutta tosiasioita ei kannata kiistää. Tärkeätä onkin erottaa se, milloin joku uskoo johonkin ja milloin joku tietää asiasta jotain. Usko on uskonasia, tieto on valtaa.



(Korostetut lainaukset ovat netistä eri haastatteluista tai keskustelupalstoilta lainattuja.)