DISCLAIMER: Kirjoittaja kannattaa
tekijänoikeuksia ja tekijänoikeuskorvauksia, mutta on eri mieltä
nykyisen lain kanssa siitä, miten niitä pitäisi kerätä ja jakaa.
Tekijänoikeuksista ja niiden
rikkomisesta keskustellaan jatkuvasti mediassa ja erilaisilla
forumeilla ympäri Suomen. Ongelmana tuntuu vain usein olevan se,
että asiaa lähestytään niin vastakkaisilta kannoilta, että lapsi
heitetään ikkunasta pesuveden mukana. Sen sijaan, että
pyrittäisiin etsimään yhteistä mallia, ”tekijänoikeusfasistit”
ja ”piraatit” kärjistävät toistensa näkökantoja niin,
etteivät ne oikeasti tärkeät asiat koskaan pääse käsittelyyn
asti. Facebookissa toimiva Kuka, mitä, häh -ryhmä, jossa
”monipuolinen joukko musiikkialan ihmisiä on kokoontunut Ylen
aloitteesta miettimään, miten kotimaisen popularimusiikin
hyvinvointia voisi edistää” on edistänyt poteroista nousemista
ja saanut aikaan jo ihan merkityksellistäkin dialogia. Ongelmana on
vain se, että ryhmän aktiivijäsenistä puuttuvat kokonaan ihmiset,
jotka voivat asioille jotain tehdä. Ja aina, kun nämä ihmiset
ottavat julkisesti kantaa asiaan, lopputuloksena on joko epäonnistunut satiiri, törkeä kärjistys tai muuten kuluttajien syyllistäminen.
Tekijänoikeusjärjestöt haluavat
kutsua kaikkia tekijänoikeuslakiin kriittisesti suhtautuvia
”piraateiksi”, joka tarkoittaa tekijänoikeuden alaista
materiaalia levittävää ihmistä. Yleensä vieläpä maksua
vastaan. Kuinka moni kuluttajista oikeasti tekee näin?
Ja miksi kaikkien nykyisen
tekijänoikeuslain puolustajien lähtökohta näyttää aina olevan,
että vastustajat muka vaativat, että sisältö on saatava
ilmaiseksi? Eihän kyse ole siitä, vaan sisällöstä oltaisiin
kyllä valmiita maksamaan, jos järkevä palvelu (nopeus, helppous,
hinta, jne. ) löytyisi. Jos ja kun sellainen palvelu luodaan
(vaikkapa Spotify, Netflix, Voddler tai YLE Areena), kuluttajat kyllä
maksavat palvelusta mielellään. Kuluttajat haluavat sisällön
nopeasti, vaivattomasti ja järkevään hintaan. Piraattipalvelut
ovat ymmärtäneet tämän jo kauan aikaa sitten. Helpot, toimivat
hakukoneet, nopeat yhteydet ja materiaali on ladattavissa hetki, kun
se ilmestyy. Kuulostaako hyvältä? Niinpä, miksei tätä tehdä
laillisesti?
Sillä kyllä minä ainakin ymmärrän, ettei jotain TV-sarjaa jaksa odotella jakso/viikko -tahtia, jos koko kausi on jo vaikkapa Jenkeissä näytetty. Game of Thronesin kolmoskausi on päättynyt jo kesäkuussa USA:ssa, ja Suomessa sitä on voinut ja voi katsoa Cmoren maksukanavilta niissä talouksissa, joihin ne saa, jakson viikossa. Yleisesti jakelussa olevilla kanavilla se nähdään Suomessa alkuvuodesta 2014. Miksi? Koska tekijänoikeusmaksut ovat halvempia, kun odotellaan. Onneksi fanille on myös vaihtoehto. HBONordicin palvelun kautta voi kuukausimaksua vastaan katsoa jaksoja sitä mukaa kuin niitä esitetään. Tai odottaa, kunnes kausi on esitetty kokonaan ja katsoa jaksot putkeen (ns. ”binge”). Siltikin kauden näkee ennen kuin se näytetään Suomessa. Netflix on jo tajunnut tämän ja tarjoaa itse tuottamansa sarjat (esim. House of Cards ja Derek) kaikki kerralla -periaatteella samalla maksulla. Miksi TV-tuotantoyhtiöt elävät edelleen kivikaudella?
Sillä kyllä minä ainakin ymmärrän, ettei jotain TV-sarjaa jaksa odotella jakso/viikko -tahtia, jos koko kausi on jo vaikkapa Jenkeissä näytetty. Game of Thronesin kolmoskausi on päättynyt jo kesäkuussa USA:ssa, ja Suomessa sitä on voinut ja voi katsoa Cmoren maksukanavilta niissä talouksissa, joihin ne saa, jakson viikossa. Yleisesti jakelussa olevilla kanavilla se nähdään Suomessa alkuvuodesta 2014. Miksi? Koska tekijänoikeusmaksut ovat halvempia, kun odotellaan. Onneksi fanille on myös vaihtoehto. HBONordicin palvelun kautta voi kuukausimaksua vastaan katsoa jaksoja sitä mukaa kuin niitä esitetään. Tai odottaa, kunnes kausi on esitetty kokonaan ja katsoa jaksot putkeen (ns. ”binge”). Siltikin kauden näkee ennen kuin se näytetään Suomessa. Netflix on jo tajunnut tämän ja tarjoaa itse tuottamansa sarjat (esim. House of Cards ja Derek) kaikki kerralla -periaatteella samalla maksulla. Miksi TV-tuotantoyhtiöt elävät edelleen kivikaudella?
Miettikää vaikka levyä (juuri SE
bändi, jonka levyn haluat palavasti kuulla), joka julkaistaan
Suomessa biisi kerrallaan puoli vuotta sen jälkeen, kun se on
julkaistu muualla maailmassa. Kuinka moni olisi valmis
odottamaan?
***
***
Toinen käsittämätön asia Suomen
kokoisessa maassa on, että yhteistyö täällä tuntuu olevan
mahdotonta. Ei suostuta ymmärtämään, että laki ja säännökset
voivat joskus estää kehitystä, vaan katsotaan vain laput silmillä
kirjaa ja rangaistaan kaikkia, jotka kehtaavat yrittää.
TVkaista on hieno esimerkki palvelusta,
jonka tekijänoikeusmaksuja on tavallisen tallaajan hyvin hankalaa
ymmärtää. TVkaistahan on palvelu, jossa kuukausihinnalla voit
ulkoistaa oman digiboksisi yritykselle. Valitset kanavat, jotka
haluat tallentaa ja palvelu tallentaa kaikki TV:stä ilmaiseksi
nähtävät ohjelmat sinulle kuukauden puskurilla. Eli jos tänään
saat tietää missanneesi viime viikonlopulla tulleen dokumentin,
voit kirjautua palveluun ja käydä katsomassa ohjelman
valitsemallasi päätelaitteella. Ja koska kyseessä ei ole
tekijänoikeusjärjestöjen rajoittama palvelu, ohjelmia voi tosiaan
katsoa melkeinpä millä laitteella tahansa. Toimii niin
mobiililaitteella, tietokoneella kuin PS3-pelikonsolillakin. Eri
bittivirtaiset tallenteet luodaan automaattisesti, ohjelmat ovat
katsottavissa muutaman tunnin sisällä esityksestä.
Mitä tekevät tekijänoikeusjärjestöt?
No, luonnollisesti haastavat TVkaistan ja sitä matkivat Elisa Viihteen ja Sonera Viihteen (mitä mielikuvitusta nimeämisessä! :) ) oikeuteen
tekijänoikeusrikoksista. Suomessa digiboksin ulkoistaminen on
ilmeisesti rikollista.
Samat ohjelmathan tulevat TV:stä
Yle-veron hinnalla ja mainosrahoitteisesti. Miksi niistä pitäisi
maksaa yhtään lisää korvauksia, vaikka ulkoistaisin niiden
tallennuksen jollekin kolmannelle taholle? Saan kuitenkin kotonani
sijaitseville bokseilleni tallentaa lähetyksiä rajattomasti ja
halutessani vaikka polttaa niitä DVD:lle talteen. Paitsi tietysti
HD-lähetyksiä, koska joku pelkää, että alkaisin jakamaan niitä
netissä ilmaiseksi... Joten ei sitten katsella HD-leffoja
makuuhuoneessa tai mökillä.
Käsittääkseni, ja tämä on
rehellisesti mutua, kaikki palvelut ovat ilmoittaneet olevansa
valmiita maksamaan tekijänoikeusmaksut, mutta Suomen laki ja
ulkomaisten ohjelmien lisensointisopimukset eivät moista
mahdollista. Näin ollen tekijänoikeusjärjestöjen vaatimus ei ole
rahaa, vaan kaikkien palveluiden sulkeminen.
Kuluttajille on luotu fiksut,
helppokäyttöiset palvelut, jotka mahdollistavat asioita, joita muut
palvelut eivät tarjoa. Sen sijaan, että yhdessä etsittäisiin
keinoja, joilla nämä palvelut voitaisiin pitää pystyssä, niitä
vaaditaan lopettamaan ja uhataan oikeustoimilla. Suomessa. Maailmalla
Google osti YouTuben ja sai saman tien käsittämättömän kasan
tekijänoikeusvaateita niskaansa. Mitä Google teki? Ei suinkaan
ajanut YouTubea alas, vaan neuvotteli tekijänoikeusjärjestöjen
kanssa sopimuksen, jossa YouTuben sisällöstä maksetaan
tekijänoikeusmaksuja. Tosin käsittääkseni Suomeen näitä
korvauksia ei makseta, voi vain ihmetellä, miksi suomalaiset
tekijänoikeusjärjestöt eivät ole YouTuben kimpussa. Päinvastoin,
suomalaisetkin artistit ja TV-kanavat laittavat videoitaan YouTubeen,
upottavat niitä blogeihinsa ja linkittävät Twitteriin.
Tietävätköhän he, että Suomessa moinen on, jos ei laitonta, niin
ainakin hyvin harmaalla alueella?
Ja YouTube-videoitahan ei saa esim.
kouluissa näyttää lainkaan. Sekä YouTuben käyttöehtojen, että
Suomen tekijänoikeuslakien mukaan. Puhumattakaan siitä, että
tallentaisit YouTubesta MP3:n omaan käyttöösi, sillä YouTube ei
ole Suomen lain mukainen ”laillinen lähde”.
Ei vain mahdu minun ymmärykseeni, että
miksi tästä kaikesta pitää tehdä niin vaikeata.
Minä maksan mielelläni sisällöstä.
Minä maksan mielelläni taiteilijoille ja muille kuluttamani
viihteen tuottajille, mutta en montaa kertaa. Jos ostan levyn,
oletan, että saan kuunnella sitä kaikissa laitteissani niin monta
kertaa kuin haluan, ilman lisäkorvauksia. Jos haluan katsoa
elokuvan, maksan joko vuokran (jonka pitäisi kyllä olla alhaisempi
kuin esim. Netflixin kuukausimaksun), kuukausikorvauksen tai
kertamaksun. Mutta taas, haluan mahdollisuuden katsoa leffan
valitsemallani laitteella niin usein kuin haluan. Ja jos olen
maksanut Yle-veroni, haluan tallentaa ohjelman omalle digiboksilleni
(oli se sitten olohuoneessani tai pilvessä), polttaa sen DVD:lle ja
viedä mukanani mökille tai vaikka ulkomaan matkalle. Vaikka tämä
kaikki on Suomessa lain mukaan sallittua (itselleen ja läheisilleen
saa tehdä kopion vaikka kirjaston [kopiosuojaamattomasta] CD:stä),
siitä pyritään tekemään mahdollisimman vaikeata, etten
vahingossakaan keksisi alkaa levittämään tätä tekemääni
kopiota laittomasti.
Siltä varalta, että joskus saisin
tällaisen ajatuksen minua ja sinua ja kaikkia meitä laskutetaan
hyvitysmaksun muodossa kaikesta tallennuksen mahdollistavasta
mediasta. Eli jokainen tyhjä CD, DVD, muistitikku, kovalevy tai
tallentava digiboksi sisältää tietyn prosentin hyvitysmaksua,
jolla maksetaan alkuperäisen idean mukaan sitä vajetta, joka
syntyy, kun sinä, minä tai me jaamme tallentamaamme materiaalia
laittomasti.
Näillä hyvitysmaksuvaroilla ja muilla
tekijänoikeuskorvauksilla maksetaan tekijänoikeuksien alaista
materiaalia tuottaville korvausta heidän työstään. Mikä on ihan
oikein. Olen itsekin saanut näitä korvauksia ja ollut niistä kovin
mielissäni. Työstä kuuluu saada palkkaa ja hyvästä työstä
enemmän palkkaa.
Siksi kai tekijänoikeuskorvauksetkin
jaetaan esim. levymyyntien suhteessa. Kun ostat vaikkapa
musiikkilevyn, ei siitä maksamasi tekijänoikeuskorvaus suinkaan
siirry täysimääräisenä ostamasi levyn artistille, vaan
korvaukset jaetaan levymyyntien mukaan ja mukana ovat myös kaikki
ulkomaiset artistit. Eli siis suurimman osan tekijänoikeusmaksustasi
vie vaikkapa Lady Gaga tai Madonna, eikä suinkaan Popeda. Nykyisellä
tekniikalla ei olisi temppu eikä mikään pitää kirjaa niistä,
joille rahat oikeasti kuuluisivat, mutta näin tämä nyt vain menee.
Ehkä se on näin oikeudenmukaisempaa, en tiedä.
Mutta miksi tämä avautuminen? No,
minua nyt vain ärsyttää tämä kuluttajien syyllistäminen,
järjettömien ajojahtien rakentaminen (Chisu-gate?) ja maailman
muutoksen ymmärtämättömyys. Syyllistämisen sijasta pitäisi
pyrkiä rakentamaan oikeasti toimivia palveluita yhteistyössä. Ei
oikeuteen haastamalla ja uhkailemalla.
Olisi todella hauska nähdä, mitä tapahtuisi, jos luotaisiin malli, jossa kuluttajille tarjottaisiin mahdollisuus maksaa sisällöstä, mutta annettaisiin muuten "vapaat kädet". Eli siis sisällöstä täytyisi maksaa, mutta sen käyttöä ei rajoitettaisi mitenkään. Täyttyisikö netti laittomasti jaeltavasta suomalaistaiteesta vai nousisivatko tekijöille maksettavat korvaukset rajusti?
Miksi aina pitää lähteä siitä, että kaikki kuitenkin rikkovat lakia, joten tehdään siitä hankalaa?
Ja minä uskon nopeusrajoituksiinkin, ja pyrin ajamaan niiden mukaan. Enkä kovin usein kävele punaisiakaan päin, vaikkei autoja näkyisikään.
Why can't we all just get along? (Pitäisikö tuostakin lainauksesta maksaa jollekin jotain?)
Ugh.
Youtubesoitost Teosto taisi juuri tehdä diilin, speksejä en tiedä.
VastaaPoistahttp://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/teosto-ja-youtube-tekivat-diilin-artisteille-korvauksia-myos-youtube-soitoista
Juu, niin teki. Pahat kielet väittävät, että sopimus on täsmälleen sama kuin YouTuben mainossopimus, eli että samat rahat saisi ihan ilman Teoston sopimuksiakin. Yksityiskohdista en minäkään tiedä, Teosto kun ei saa niitä julkaista. Mutta hyvä juttu, että edes jonkinmoinen sopimus syntyi. YouTube on kuitenkin Suomessakin todella tärkeä kanava musiikin kulutuksessa.
Poista