Hei, meitä johdetaan väärin

Miksi suomalaiset tuotteet eivät kiinnosta maailmaa? Tätä ihmetellään ja surkutellaan taas kuorossa. Teknistä osaamista on monella alalla rutkasti ja prosessit ovat tip-top-kunnossa. Niinpä.

Jo noin 30 vuotta on puhuttu paljon siitä, että meidän suomalaisten pitäisi oppia puhuttelemaan kohderyhmiä, eikä vain valmistaa heille sopivia tuotteita tehokkailla prosesseilla. Kiltisti sanottuna emme ole varsinaisesti markkinointiosaamisen mahtimaa.

Mikä sitten mättää, kun asiasta on jauhettu jo 80-luvulta lähtien, mutta edelleen etenkin suomalaiset kuluttajille suunnatut tuotteet ja palvelut ovat suossa, jossa poljetaan ja poljetaan ilman ylöspääsyä? Yritysmarkkinoilla sentään KONE näyttää vuosikymmenestä toiseen käytännössä sen, miten suomalainen teollisuusyritys voi menestyä muuttuvassa maailmassa.

Seuraavassa yksi näkökulma siihen, miksi suomalaiset brändit ovat ahdingossa: meillä on valtava johtamisosaamisen vaje.

Itse kiinnnostuin aiheesta 90-luvun alussa kirjoittaessani graduani johtamisesta. Silloin alettiin tosissaan puhumaan ns. transformaatiivisesta johtamisesta. Tämä johtamistapa on kiteytetysti sitä, että eri tason johtajilla on lähinnä kaksi johtamishaastetta:

1. Rekrytoida henkilöitä, jotka ovat omalla osaamisalueellaan johtajaansa etevämpiä.
2. Pitää nämä henkilöt motivoituneina.

Transformatiivisen johtamisen vastakohta oli ja on ns. transaktiivinen johtaminen. Sen ytimessä on hierarkinen, muodolliseen auktoriteettin pohjaava johtaminen, jota tehdään valvomalla ja tiukan raportoinnin kautta. Virheitä vältellen, ylhäältä alas. Kuulostaako jälkimmäinen mahdollisesti tutulta?

Jos kuulostaa, olet todennäköisesti tällä hetkellä töissä yrityksessä Suomessa. Tilanne kun on se, että vaikka jo vuosikymmeniä maailman business schoolit ja management-konsultit yhteen ääneen ovat peränneet  työnteon motivaation johtamista, työn sisältöön liityvillä keinoilla, niin uskon, että Suomessa yrityksiä johdetaan tällä hetkellä valvonnan ja virheiden välttämisen kautta enemmän kuin koskaan ennen. Tämä näkyy paitsi loputtomana YT- ja säästökierteenä, myös lähes täydellisenä kyvyttömyytenä luoda ja ideoida mitään uutta ja kiinnostavaa.

Poikkeuksena etenkin tällä hetkellä peliala, jolla uskoisin vapaaseen ideointiin ja kaikenlaiseen taivaanrannan maalailuun työaikana lähes kannustettavan. En tiedä, mutta uskon näin.  Pelejähän tehdään ihmisille ja ihmisten preferenssien ymmärtäminen vaatii lähes kaikkea muuta paitsi absoluuttisen oikeassa olemisen hierarkiaa ja virheistä rangaitsemista.

Sitten on tämä pelimaailman ulkopuolinen osa suomalaista yritysmaailmaa. Päivittäin talousuutiset kertovat, miten tämän ja tämän yrityksen johto on viime ajat keskittynyt ”laittamaan prosessit kuntoon”. Niille, jotka eivät tiedä, kerrrottakoon, että ”laitetaan prosessit kuntoon” on salakieltä ja tarkoittaa, että ”minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta prosesseja viilaamalla vaikutan tehokkaalta”.

Tällä hetkellä Suomessa ei johdeta ihmisiä, eikä tulosta, vaan prosesseja ja numeroita. Ajatus on, että kun tarpeeksi raportoidaan ja jokainen työsuoritus saadaan purettua rahaa tuovaksi tai rahaa kuluttavaksi numerotiedoksi, niin sieltä se tie menestykseen löytyy. Vai löytyykö sittenkään?

Entä jos asia onkin niin, että ainoa keino halpatuotannon lisäksi pärjätä tämän päivän kilpailussa on ymmärtää, miten kohderyhmän kanssa pitää käyttäytyä? Tämä puolestaan vaatii kohderyhmän ymmärtämistä. Keitä siihen kuuluu, mikä heitä yhdistää, mikä erottaa, mitä he ajattelevat, mikä saa heidät kiinnostumaan?

Ja niin shokeeraavalta kuin varmasti tuntuukin kuulla tällaista raporttisulkeisten keskellä, niin numerotiedot, kuten ikä, vuositulot, perheenjäsenten lukumäärä, median parissa vietetyt päivittäiset minuutit, kotiin kannettavien lehtien lukumäärä, auton vuosimalli ja katuosoite, eivät juurikaan auta ymmärtämään kohderyhmää. Tiedoilla kyllä rakennetaan kuva siitä, millaiseksi kohderyhmä kuvitellaan, mutta siitä puuttuvat kaikki ne vivahteet, jotka todellisessa elämässä määrittelevät meidän motiivimme valita, ostaa ja kuluttaa. Se on siis millintarkasti rakennettu harhakuva.

Tiedän, että kvartaalitalouden uumenissa tämä  kuulostaa kerettiläiseltä, mutta siitä huolimatta haluan peräänkuuluttaa kvalitatiivista tietoa kvantitatiivisen sijaan. Ajattelua, keskustelua, ymmärrystä ja tulkintaa numeroiden ja prosenttien sijaan. Pitää kohdata ihminen  ja ymmärtää, miksi hän ostaa juuri sinun yrityksesi tarjoamaa brändiä. Tai jättää sen ostamatta. Vastaukset eivät välttämättä löydy tiistai-iltapäiväksi kalenteriin merkattuna palaveriaikana.

Mutta miten tällainen toiminta luonnistuu johtajistolta, joka on rakentanut tunteenkestävän prosessimuurin itsensä ja muiden ihmisten väliin? Ei kovin hyvin.

On nimittäin täyttä utopiaa kuvitella, että samat ihmiset, jotka eivät halua avoimesti kohdata omia alaisiaan olisivat tavattoman hyviä kuuntelemaan ja tulkitsemaan kohderyhmän tunteita ja ajatuksia (sanoiko joku Nokia?). Samanlaista utopiaa on kuvitella, että ylin johto voisi delegoida kohderyhmän ymmärtämisen ”markkinointi- ja viestintäihmisille”. Brändi on yrityksen tärkein omaisuus.

On myös utopiaa kuvitella, että johtajisto, joka ”vauhtiin päästessään” alkaa viljellä sodankäynnin termistöä kaupankäynnin ja markkinoinnin maailmassa olisi kovin valmis ymmärtämään sitä, mitä 80-, 90- ja 00-luvuilla syntyneet arvostavat ja haluavat. Reserviupseerikoulu on varmasti erittäin hyvä lähtölaukaus upseerin tai poliisin uralle, mutta kun tänä päivänä kuulee suomalaisten yritysjohtajien ylistävän RUK:n antia omalle johtajauralleen, niin se on pelottavaa kuunneltavaa.

Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka meni ensi-iltaan katsomaan Talvisota-elokuvaa ja käveli liikuttuneena ulos. Muistelen myös hyvällä sitä, että ensimmäinen opettajani oli majuri evp, joka jatkosodan jälkeen suuntasi muutaman kuukauden opettajaseminaarin päätteeksi jakamaan oppia, kuria ja järjestystä pieneen kyläkouluun 30 vuodeksi. Minua ja kaltaisiani voi vielä osittain johtaa käskyttämällä, ilman dialogia, mutta on aika ymmärtää, että myös ihmisdinosaurukset kuolevat sukupuuttoon.

Ja nyt päästään  takaisin asiaan. Väitän, että sillä, miksi suomalaiset brändit (pelimaailma  on siis se poikkeus) eivät nykymaailmassa valloita markkinoita, ja miksi meidän yhteiskuntamme on tällä hetkellä päätöksenteon osalta täysin solmussa, on ainakin yksi iso yhteinen tekijä. Väärät johtamisen periaatteet. Meidän johtajillamme ei ole hajuakaan, miten tämän päivän maailmassa pitäisi johtaa. Miksi näin on?

Ensinnäkin Suomi muuttui sotien jälkeen hetkessä hyvin agraarista yhteiskunnasta isojen teollisuusyritysten maaksi. Sotavelkojen maksaminen vaati tehokkaan koneiston käynnistämistä ja organisointia, kohderyhmä ja kysyntä olivat annettuja. Sota-ajan johtajat olivat loistavia organisoimaan tällaisen koneiston marssia kohti päämäärää. Sama koneisto ja sama tomintamalli toimi kuin rasvattu myös niinä vuosikymmeninä, kun Neuvostoliitto oli tärkein kohdemarkkina ja tehokas paperiteollisuus valloitti ”vapaata maailmaa”.  Markkinointi oli hyvin pitkälle sitä, että viinapää kesti ja sana piti. Upseerit ja herrasmiehet olivat johtajina kovaa valuuttaa.

Kun maailma sitten 1990-luvulla ensimmäisen kerran muuttui kunnolla sotien jälkeen, niin Suomi olikin jo hetken köysissä. Silloinkin meidät vielä pelasti tekninen osaaminen, rohkeus ja omien joukkojen napakka käskyttäminen.

Sitten maailma taas muuttui. Enää ei ollutkaan tärkeintä olla tehokas, vaan piti ymmärtää asiakkaiden tunteita, arvoja ja mieltymyksiä. Ei meillä. Täällä ollaan pistetty koneet pyörimaan ja toimitettu asiakkaan tekemiä tilauksia. Ei ole ollut aikaa rakentaa jotain nynnyilevää tunnepohjaista sidettä potentiaalisiin asiakkaisiin – tai käydä dialogia heidän kanssaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Toiseksi Suomessa valitettavasti hakeudutaan palkkajohtajiksi vääristä syistä: rahan ja vallan perässä. Hyvälle johtajalle kyllä kertyy tarpeeksi mammonaa ja vaikutusvaltaa ajan kanssa, kun hän on saanut arvostusta ja menestystä työnsä kautta. Meillä on tällä hetkellä vallallla kulttuuri, jossa toimitusjohtajat ovat projektijohtajia, rahaa tulee allekirjoittaessa järjettömiä määria ja valta rakennetaan heti näyttämällä omalle organisaatiolle, kuka käskee. Yleensä raporttien ja prosessien voimalla. Tällainen johtaja on yksilöurheilija joukkuelajissa. ”Mulle kaikki heti” – ja sitten seuraavan projektin pariin.

Hyvä johtaja hakeutuu johtajaksi, koska hänellä on ajattelemalla syntyneitä visioita ja myös kyky kommunikoida näitä visioita tavalla, joka saa ihmiset uskomaan niihin. Lisäksi hän on kiinnostunut ihmisistä, heidän mielipiteistään ja tavoitteistaan. Hyvä johtaja ei työssään toteuta itseään, vaan pyrkii saamaan johtamansa organisaation toteuttamaan sen omaa potentiaalia. Kuinka monta tällaista suomalaista johtajaa osaat nimetä?

Tässä me olemme nyt.

Uskokoot ken haluaa - tai "Miten huuhaasta tuli Suomen suurin uskonto"

Internet on hieno asia. Se mahdollistaa lähes loputtoman tietovaraston ylläpidon, kirjaston, joka on avoinna kaikille, joilla on halua siihen tutustua. Internet on myös käytännössä täysin avoin, kuka tahansa voi kertoa mitä tahansa kenelle tahansa.
 
Oli aika, kun meillä Suomessakin oli valtakunnallinen totuus. Puoli yhdeksän uutiset kertoivat, miten asiat olivat ja miten maa makaa. Olihan meillä toki salaisuuksia, huhupuheita ja kylähulluja, mutta näille lähinnä naureskeltiin kahvipöydissä tai jupistiin ravintoloissa, joissa oli pakko tilata leikkelelautanen juomansa kanssa. Jos joku asia oli epäselvä, presidentti kyllä oikaisi kansalaisia.

Enää näin ei ole. Jostain syystä tiedotusvälineiden uskottavuus on rapautunut sitä mukaa, kun yhä useampi suomalainen on päässyt internetin kimppuun. Enää ei uskota, jos uutislähetyksessä sanotaan, että rasvat ovat pahasta ihmisille. Tai jos Suomen suosituin sanomalehti kertoo, että kyllä siellä kuussa kuitenkin käytiin. Tai, mikä parasta, jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoo tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, että rokottaminen on oikeasti hyvä asia.

"Jos haluat tienata miljoonia, paras tapa on perustaa oma uskonto." - L. Ron Hubbard

Ketä sitten kuunnellaan ja mihin uskotaan? Ilmeisesti keneen tai mihin tahansa, kunhan se ei ole mikään virallinen, tieteellinen tai tutkittuun tietoon sanomansa pohjaava taho. Yksi Suomen suosituimpia ravintoguruja on Antti Heikkilä. Heikkilä on koulutukseltaan lääkäri, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri, oppinut mies siis. Koska hän on aina valmis kommentoimaan asiaa kuin asiaa, suomalainen media on tehnyt hänestä asiantuntijan. Niinpä Heikkilä on milloin missäkin kommentoimassa, miten suomalaiset syövät väärin, sairastavat väärin, käyttävät lääkkeitä väärin, yleisesti ottaen elävät aivan väärin. Harmi vain, että Heikkilän koulutus ei anna hänelle ammatillista tai tietopohjaa kommentoida näistä asioista juuri mitään. 

Heikkilään uskotaan. Hän on “viisas mies”, hänen oppinsa “ovat auttaneet monia” ja vaikka mitä. Lainauksia löytyy kasapäin. Mutta. Heikkilän “opit” ovat kriittisemmin tarkasteltuna täyttä huuhaata. Hänen “oppinsa” ovat suurimmaksi osaksi nimenomaan uskonasioita, ne eivät pohjaa mihinkään tieteellisesti tutkittuun tietoon. Heikkilä jopa erosi lääkäriliitosta, kun liitto ei antanut hänen julkaista omaa propagandaansa liiton lehdessä.

"Paranin noudattamalla kirjaimellisesti Antti Heikkilän oppeja" - Maria Tainio

Heikkilä uskoo ja väittää vakaasti, että mikroaaltouuni tuhoaa ruoasta kaikki vitamiinit, entsyymit ja antioksidantit. Hänellä on tietysti näyttää aiheesta jonkinlaista tutkimusta? No, itse asiassa ei sinne päinkään. Hän perustaa väitteensä yhdysvaltalaistytön, 6-luokkalaisen Arielle Reynoldsin koulutehtävään, jossa Reynolds kasteli kahta kasvia, toista vesijohtovedellä, toista mikroaaltouunissa keitetyllä. Keitetyllä vedellä kasteltu kasvi kuoli.

Karmivaa! No, itse asiassa ei lainkaan. Koe ei ollut millään muotoa pätevä, eikä mitään muuttujaa oltu vakioitu. Kasvi saattoi kuolla mihin tahansa, mutta mikrotettu vesi ei sitä tappanut. Mistäkö tiedän? No, vaikkapa siitä, että sama koe on toistettu sittemmin lukuisia kertoja, eikä ainoassakaan kokeessa mikrotetulla vedellä kasteltu kasvi ole kuollut.

Kivunhoitoon Heikkilä ehdottaa parannuskeinoksi “omien tunteiden kohtaamista, kehon rentoutumista ja luonnollista liikettä”. Ihan ilman tutkimuksiakin voin sanoa, että minä luotan enemmän kipulääkkeeseen. Lisäksi Heikkilä on intohimoinen rokotusten vastustaja, viimeisimpänä hankkeenaan hän yrittää estää HPV-rokotusten aloittamisen.

HPV eli ihmisen papilloomavirus on virus, jonka suurin osa ihmisistä elämänsä aikana sairastaa. Osalla se jää täysin oireettomaksi, mutta osalla se aiheuttaa syövän esiasteita, joista voi kehittyä syöpä. Varmaa tietoa on kohdunkaulansyövistä, joista HPV aiheuttaa yli 70%. Myös suun ja kurkun alueen syövistä suuren osan epäillään olevan HPV:n aiheuttamia. Pelkästään kohdunkaulan syöpään kuolee Suomessa vuosittain 140 naista.

Ja nyt meillä on käytännössä rokote syöpää vastaan. Kyllä, vasta muutamaa varianttia vastaan, mutta silti. Mitä tekevät “asiantuntijat”, kuten Heikkilä ja Nina Bjelogrlic-Laakso, neurologian erikoislääkäri ja Rinnekotisäätiön ylilääkäri, itsenimitetty “luontaislääkinnän asiantuntija”. Varoittavat ihmisiä antamasta rokotetta lapsilleen. Laittavat Facebookiin varoittavia viestejä ja linkkejä (parempi linkittää keskustelualueella olevaan samaan viestiin, Facebookista tällaiset viestit tuppaavat katoamaan). Millä perusteella? Ilmeisesti ei millään perusteilla. Näitä lainattuja “tutkimuksia” kun ei löydy, eikä se pelottava kuolemantapauskaan johtunut millään lailla rokotteesta. Maailmalla pelotellaan jopa sadoilla kuolemilla, mutta niillekään ei löydy totuuspohjaa.

"MAGNEETTI ON ANTANUT MIELENKIINTOISEN HAASTEEN VIRALLISELLE TOTUUDELLE EIKÄ KUKAAN VIELÄ OLE VOINUT OIKEESTI TODISTAA SEN MIELIPITEIDEN OLLEEN ENEMMÄN VÄÄRÄSSÄ KUIN VIRALLINEN TOTUUS." - kommentti YLE:n keskustelusivulla 18.12.2011

Miksi nämä lääkärit ja monet muut tahot (kuten vaikkapa Huuhaa-palkinnon voittanut Magneettimedia, jonka omistaja tuomittiin juuri kiihotuksesta kansanryhmää vastaan… ) haluavat pelotella ihmisiä? Koska se on kannattava business. Heikkilän omat sivut ja vastaanotto Eiran lääkäriasemalla ovat maksullisia. Jos haluat tietää, miten kaikki elämäsi ongelmat ratkaistaan, tai päästä hoitoon, se maksaa. Ja jos vaivasi pelottaa sinua, tulet paljon todennäköisemmin hakemaan siihen apua. Voit toki ostaa Heikkilän kirjoittamia ja kustantamia kirjoja, jos haluat hänen mielipiteitään lukea. Luonnollisesti Heikkilän blogikirjoitusten kommentointi on estetty, etteivät "väärät" mielipiteet tai - glup - tosiasiat pääse vääristämään opinkappaletta. Magneettimedia taas saa lukijoita, lukijat tuovat mainoksia ja mainostajat rahaa. Jopa MTV3:n tuottama Studio 55 sortuu jatkuvasti esittelemään ainoastaan omia näkemyksiään jakavia “asiantuntijoita” ihan oikeina asiantuntijoina, joihin ihmisten tulisi luottaa. Valitettavasti lääkärikin on vain ihminen ja lääkäri voi olla väärässä siinä, missä kuka tahansa meistäkin. Tutkinto ei tee kenestäkään pätevää, varsinkaan aiheissa, joita tutkinto ei edes koskettanut!

"Ihmetyttää tosin, että nyt kun on rokote SYÖPÄÄ vastaan, palataan mieluummin johonkin 1600-luvulle ja luotetaan siihen, että jumala, enkelit tai suoneniskentä ovat loistavia vaihtoehtoja." - KaksPlussan keskustelu

 
Sanon tämän mahdollisimman yksinkertaisesti. Rokotteet pelastavat ihmishenkiä. Enkä puhu nyt vain HPV-rokotteesta vaan kaikista rokotteista. En ymmärrä vanhempia, jotka jättävät lapsensa rokottamatta. Se on kuin kirjoittaisi heille valmiiksi reseptin kärsimykseen ja mahdolliseen kuolemaan tai elinikäiseen vammautumiseen. Käsittämätöntä.

Taliban on Pakistanissa kieltänyt rokotusten antamisen ja siellä polio on yleistymässä kovaa vauhtia. "Pahimmillaan epidemia voi tuhota kaiken sen edistyksen, mikä polion nujertamisessa on tähän asti saavutettu – ei vain Pakistanissa, vaan koko maailmassa", sanoo Elias Durry kansainvälisestä poliontorjuntaohjelmasta. Eikä tämä tauti ole ollenkaan niin kaukana, kuin voisi kuvitella. Todistettavasti Tampereella joku sairastaa poliota ja THL on yrittänyt löytää häntä jo vuosien ajan.

YLE:n keskustelussa nimimerkki Vastarannanrastas kiteytti: “Rokote on Darwinin työkalu. Järjellä ajattelevien lapset kasvavat todennäköisemmin lisääntymisikäisiksi. Hyvä niin, pakkoja ei tarvita.”. Suomessa rokotustalibaneja johtaa edellä mainittujen lääkäreiden lisäksi viattomalta ja uskottavalta kuulostava www.rokotusinfo.fi, joka muuten voitti Skepsiksen Huuhaa-palkinnon jo vuonna 2009. Rokotusinfon jäsenistöön ei kuulu rokotusten asiantuntijoita eikä kenelläkään hallituksen jäsenellä ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta homeopatiakytköksiä kyllä löytyy.

"Kyllä silmäni ovat avautuneet, jo sieltä ensimmäisistä lintuinfluenssauhkista. Ja nyt kun olen tutustunut Suomen Luontaisterveyden Liiton kautta näihin homeopaatteihin ja kuullut heidän tarinoitaan, niin olen tullut kovin kriittiseksi." - neurologian erikoislääkäri Nina Bjelogrlic-Laakso 

Puhutaanko vielä lyhyesti homeopatiasta ja sen vaikutuksista? Homeopatiahan on 1700-luvulta peräisin oleva uskomus, jonka mukaan tauteja tulisi hoitaa antamalla potilaalle pieniä määriä sellaista ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia oireita. LääkeTIETEELLÄ ja homeopatialle ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se lisäksi, että koko homeopatian perusajatus on pielessä (“sillä se lähtee, millä on tullutkin!”), koko juttu (kirjamellisesti) vesitetään oudolla laimennusopilla. Laimennus perustuu siihen, että homeopaattisia “lääkeaineita”, joista osa on oikeasti hyvinkin myrkyllisiä yrttejä ja yhdisteitä, laimennetaan esim. 1/99, 1 tippa ainetta 99 tippaan vettä. Tätä laimennettua liuosta laimennetaan erilaisten kaavojen mukaan vielä lisää, ravistetaan ohjeiden mukaan ja lopputuloksena on joko puhdasta alkoholia tai puhdasta vettä. Tieteellisillä tutkimuksilla ainoastakaan ohjeiden mukaan tehdystä homeopaattisesta “lääkkeestä” ei ole löytynyt jälkeäkään “vaikuttavasta” aineesta. Tarkkuudesta tutkimusta ei voi syyttää, sillä tutkimuksessa löytyi mm. käytetyn lääkepullon lasista liuenneita lasimolekyylejä. Silti monet ihmiset vannovat homeopatian tehoon. 
 
Homeopaattisen “lääkinnän” mukaan myös taudin tartuntatapa vaikuttaa hoitoon. Flunssaa hoidetaan eri tavalla riippuen siitä, onko sen saanut kävelemällä märillä kengillä, nukkumalla liian kylmässä tai paleltumalla metsässä. (Unohdetaan nyt se tosiasia, että tosiasiassa kyseessä on virus, eikä kylmettyminen tai kastuminen vaikuta tartuntaan mitenkään.) Sorry, mutta ei putoa minulle. Plasebo toimii vähintään yhtä hyvin. Hyvin todennäköisesti homeopatian teho perustuukin plasebo-vaikutukseen. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Homeopatia voi siis toimia, mutta ihan eri syistä, kun sen kannattajat haluavat uskoa. Sen neljän viikon aika, jonka homeopatiset lääkkeet kuulemma ottavat, ennen kuin toimivat, moni tauti ehtii parantua jo itsestään.

Facebook on mahdollistanut sen, että yhdellä klikkauksella miljoonat ihmiset kykenevät jakamaan virheellistä tietoa kritiikittömästi eteenpäin. Ketjukirjeet ja -viestit, jotka aiemmin pysähtyivät ensimmäiseen kriittisesti ajattelevaan jatkavat nyt matkaansa loputtomasti, vuodesta toiseen, noussen aina välillä jopa valtamedian otsikoihin. Tieteelliset, todistetut tutkimukset ja läpimurrot jäävät huomiotta, koska ne ovat “tylsiä” ja “vaikeita”. Niinpä me uskomme, että kananugetit ovat teurasjätettä, vaikka esim. Suomessa Evirankin mukaan ne tehdään rintafileestä tai reisilihasta. Tai että liha mädäntyy suolistossa. Ei mätäne. Tai että geenimuunnellulla soijalla syötetty sika voisi jotenkin vaikuttaa sen syöneen ihmisen terveyteen. Ei vaikuta. On niin paljon helpompaa uskoa kaveria ja olla peloissaan kuin oikeasti etsiä se tutkimustieto ja selvittää itselleen, mistä oikeasti on kyse.

"Älkää missään nimessä uskoko akateemikoihin jotka yrittävät esiintyä tieteen edustajina. Sensijaan nettihörhöt ja rokoteskeptikot ennustivat rokotteiden turvallisuudessa olevan puutteita. THL/Skepsis poppamiehet ovat aina väärässä." - Suomi24.fi-keskustelu

Tieteellinen tutkimus on objektiivista, toistettavissa olevaa ja mahdolliset muuttujat vakioivaa tutkimusta. Tiede muuttaa kantaansa sitä mukaa, kun jokin asia on toistettavasti todistettavissa. Kyllä, aikoinaan uskottiin, että maapallo oli litteä tai että aurinko kiersi maata. Kun asia pystyttiin todistamaan, käsitys vaihtui. Näin toimitaan myös nykyään. Jos joku lääkäri väittää jotain, hänen pitää pystyä se tieteellisesti todistamaan. Muuten kyseessä ei ole tavallisen pulliaisen mielipidettä parempi kannanotto. Harmittavasti sillä "lääkäri"-tittelillä tuntuu pääsevän mielipiteineen kritiikittömästi läpi mediasta riippumatta. 

Olemassa olevaa tietoa pitää kyseenalaistaa. Kaikkea ei todellakaan pidä uskoa. Mutta kritiikittömästi ei pidä uskoa myöskään tiedon kyseenalaistajia ja vaihtoehtoisen “tiedon” levittäjiä. Internetin kautta kaikki tarvitsemasi tieto on käsiesi ulottuvilla. Tee itsellesi palvelus, äläkä usko mihinkään ennen kuin olet tiedon tarkistanut. Opettele tunnistamaan tieteellinen tulos huhupuheista. Opettele kyseenalaistamaan, opettele erottamaan uskottava tieto epäuskottavasta. Opettele medialukutaito.Tulet hyötymään siitä paljon. 

Ja aina, kun joku asia askarruttaa, käytä hakukonetta. Myös muutama nettiosoite on hyvä muistaa. Snopes.com on vienyt pohjaa huuhaalta jo vuodesta 1995. 

Jokainen saa uskoa mihin tahansa, mutta tosiasioita ei kannata kiistää. Tärkeätä onkin erottaa se, milloin joku uskoo johonkin ja milloin joku tietää asiasta jotain. Usko on uskonasia, tieto on valtaa.



(Korostetut lainaukset ovat netistä eri haastatteluista tai keskustelupalstoilta lainattuja.)

Onko tekijällä oikeuksia?

DISCLAIMER: Kirjoittaja kannattaa tekijänoikeuksia ja tekijänoikeuskorvauksia, mutta on eri mieltä nykyisen lain kanssa siitä, miten niitä pitäisi kerätä ja jakaa.

Tekijänoikeuksista ja niiden rikkomisesta keskustellaan jatkuvasti mediassa ja erilaisilla forumeilla ympäri Suomen. Ongelmana tuntuu vain usein olevan se, että asiaa lähestytään niin vastakkaisilta kannoilta, että lapsi heitetään ikkunasta pesuveden mukana. Sen sijaan, että pyrittäisiin etsimään yhteistä mallia, ”tekijänoikeusfasistit” ja ”piraatit” kärjistävät toistensa näkökantoja niin, etteivät ne oikeasti tärkeät asiat koskaan pääse käsittelyyn asti. Facebookissa toimiva Kuka, mitä, häh -ryhmä, jossa ”monipuolinen joukko musiikkialan ihmisiä on kokoontunut Ylen aloitteesta miettimään, miten kotimaisen popularimusiikin hyvinvointia voisi edistää” on edistänyt poteroista nousemista ja saanut aikaan jo ihan merkityksellistäkin dialogia. Ongelmana on vain se, että ryhmän aktiivijäsenistä puuttuvat kokonaan ihmiset, jotka voivat asioille jotain tehdä. Ja aina, kun nämä ihmiset ottavat julkisesti kantaa asiaan, lopputuloksena on joko epäonnistunut satiiri, törkeä kärjistys tai muuten kuluttajien syyllistäminen.

Tekijänoikeusjärjestöt haluavat kutsua kaikkia tekijänoikeuslakiin kriittisesti suhtautuvia ”piraateiksi”, joka tarkoittaa tekijänoikeuden alaista materiaalia levittävää ihmistä. Yleensä vieläpä maksua vastaan. Kuinka moni kuluttajista oikeasti tekee näin?

Ja miksi kaikkien nykyisen tekijänoikeuslain puolustajien lähtökohta näyttää aina olevan, että vastustajat muka vaativat, että sisältö on saatava ilmaiseksi? Eihän kyse ole siitä, vaan sisällöstä oltaisiin kyllä valmiita maksamaan, jos järkevä palvelu (nopeus, helppous, hinta, jne. ) löytyisi. Jos ja kun sellainen palvelu luodaan (vaikkapa Spotify, Netflix, Voddler tai YLE Areena), kuluttajat kyllä maksavat palvelusta mielellään. Kuluttajat haluavat sisällön nopeasti, vaivattomasti ja järkevään hintaan. Piraattipalvelut ovat ymmärtäneet tämän jo kauan aikaa sitten. Helpot, toimivat hakukoneet, nopeat yhteydet ja materiaali on ladattavissa hetki, kun se ilmestyy. Kuulostaako hyvältä? Niinpä, miksei tätä tehdä laillisesti?

Sillä kyllä minä ainakin ymmärrän, ettei jotain TV-sarjaa jaksa odotella jakso/viikko -tahtia, jos koko kausi on jo vaikkapa Jenkeissä näytetty. Game of Thronesin kolmoskausi on päättynyt jo kesäkuussa USA:ssa, ja Suomessa sitä on voinut ja voi katsoa Cmoren maksukanavilta niissä talouksissa, joihin ne saa, jakson viikossa. Yleisesti jakelussa olevilla kanavilla se nähdään Suomessa alkuvuodesta 2014. Miksi? Koska tekijänoikeusmaksut ovat halvempia, kun odotellaan. Onneksi fanille on myös vaihtoehto. HBONordicin palvelun kautta voi kuukausimaksua vastaan katsoa jaksoja sitä mukaa kuin niitä esitetään. Tai odottaa, kunnes kausi on esitetty kokonaan ja katsoa jaksot putkeen (ns. ”binge”). Siltikin kauden näkee ennen kuin se näytetään Suomessa. Netflix on jo tajunnut tämän ja tarjoaa itse tuottamansa sarjat (esim. House of Cards ja Derek) kaikki kerralla -periaatteella samalla maksulla. Miksi TV-tuotantoyhtiöt elävät edelleen kivikaudella?

Miettikää vaikka levyä (juuri SE bändi, jonka levyn haluat palavasti kuulla), joka julkaistaan Suomessa biisi kerrallaan puoli vuotta sen jälkeen, kun se on julkaistu muualla maailmassa. Kuinka moni olisi valmis odottamaan?

***

Toinen käsittämätön asia Suomen kokoisessa maassa on, että yhteistyö täällä tuntuu olevan mahdotonta. Ei suostuta ymmärtämään, että laki ja säännökset voivat joskus estää kehitystä, vaan katsotaan vain laput silmillä kirjaa ja rangaistaan kaikkia, jotka kehtaavat yrittää.

TVkaista on hieno esimerkki palvelusta, jonka tekijänoikeusmaksuja on tavallisen tallaajan hyvin hankalaa ymmärtää. TVkaistahan on palvelu, jossa kuukausihinnalla voit ulkoistaa oman digiboksisi yritykselle. Valitset kanavat, jotka haluat tallentaa ja palvelu tallentaa kaikki TV:stä ilmaiseksi nähtävät ohjelmat sinulle kuukauden puskurilla. Eli jos tänään saat tietää missanneesi viime viikonlopulla tulleen dokumentin, voit kirjautua palveluun ja käydä katsomassa ohjelman valitsemallasi päätelaitteella. Ja koska kyseessä ei ole tekijänoikeusjärjestöjen rajoittama palvelu, ohjelmia voi tosiaan katsoa melkeinpä millä laitteella tahansa. Toimii niin mobiililaitteella, tietokoneella kuin PS3-pelikonsolillakin. Eri bittivirtaiset tallenteet luodaan automaattisesti, ohjelmat ovat katsottavissa muutaman tunnin sisällä esityksestä.

Mitä tekevät tekijänoikeusjärjestöt? No, luonnollisesti haastavat TVkaistan ja sitä matkivat Elisa Viihteen ja Sonera Viihteen (mitä mielikuvitusta nimeämisessä! :) ) oikeuteen tekijänoikeusrikoksista. Suomessa digiboksin ulkoistaminen on ilmeisesti rikollista.

Samat ohjelmathan tulevat TV:stä Yle-veron hinnalla ja mainosrahoitteisesti. Miksi niistä pitäisi maksaa yhtään lisää korvauksia, vaikka ulkoistaisin niiden tallennuksen jollekin kolmannelle taholle? Saan kuitenkin kotonani sijaitseville bokseilleni tallentaa lähetyksiä rajattomasti ja halutessani vaikka polttaa niitä DVD:lle talteen. Paitsi tietysti HD-lähetyksiä, koska joku pelkää, että alkaisin jakamaan niitä netissä ilmaiseksi... Joten ei sitten katsella HD-leffoja makuuhuoneessa tai mökillä.

Käsittääkseni, ja tämä on rehellisesti mutua, kaikki palvelut ovat ilmoittaneet olevansa valmiita maksamaan tekijänoikeusmaksut, mutta Suomen laki ja ulkomaisten ohjelmien lisensointisopimukset eivät moista mahdollista. Näin ollen tekijänoikeusjärjestöjen vaatimus ei ole rahaa, vaan kaikkien palveluiden sulkeminen.

Kuluttajille on luotu fiksut, helppokäyttöiset palvelut, jotka mahdollistavat asioita, joita muut palvelut eivät tarjoa. Sen sijaan, että yhdessä etsittäisiin keinoja, joilla nämä palvelut voitaisiin pitää pystyssä, niitä vaaditaan lopettamaan ja uhataan oikeustoimilla. Suomessa. Maailmalla Google osti YouTuben ja sai saman tien käsittämättömän kasan tekijänoikeusvaateita niskaansa. Mitä Google teki? Ei suinkaan ajanut YouTubea alas, vaan neuvotteli tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sopimuksen, jossa YouTuben sisällöstä maksetaan tekijänoikeusmaksuja. Tosin käsittääkseni Suomeen näitä korvauksia ei makseta, voi vain ihmetellä, miksi suomalaiset tekijänoikeusjärjestöt eivät ole YouTuben kimpussa. Päinvastoin, suomalaisetkin artistit ja TV-kanavat laittavat videoitaan YouTubeen, upottavat niitä blogeihinsa ja linkittävät Twitteriin. Tietävätköhän he, että Suomessa moinen on, jos ei laitonta, niin ainakin hyvin harmaalla alueella?

Ja YouTube-videoitahan ei saa esim. kouluissa näyttää lainkaan. Sekä YouTuben käyttöehtojen, että Suomen tekijänoikeuslakien mukaan. Puhumattakaan siitä, että tallentaisit YouTubesta MP3:n omaan käyttöösi, sillä YouTube ei ole Suomen lain mukainen ”laillinen lähde”.

Ei vain mahdu minun ymmärykseeni, että miksi tästä kaikesta pitää tehdä niin vaikeata.

Minä maksan mielelläni sisällöstä. Minä maksan mielelläni taiteilijoille ja muille kuluttamani viihteen tuottajille, mutta en montaa kertaa. Jos ostan levyn, oletan, että saan kuunnella sitä kaikissa laitteissani niin monta kertaa kuin haluan, ilman lisäkorvauksia. Jos haluan katsoa elokuvan, maksan joko vuokran (jonka pitäisi kyllä olla alhaisempi kuin esim. Netflixin kuukausimaksun), kuukausikorvauksen tai kertamaksun. Mutta taas, haluan mahdollisuuden katsoa leffan valitsemallani laitteella niin usein kuin haluan. Ja jos olen maksanut Yle-veroni, haluan tallentaa ohjelman omalle digiboksilleni (oli se sitten olohuoneessani tai pilvessä), polttaa sen DVD:lle ja viedä mukanani mökille tai vaikka ulkomaan matkalle. Vaikka tämä kaikki on Suomessa lain mukaan sallittua (itselleen ja läheisilleen saa tehdä kopion vaikka kirjaston [kopiosuojaamattomasta] CD:stä), siitä pyritään tekemään mahdollisimman vaikeata, etten vahingossakaan keksisi alkaa levittämään tätä tekemääni kopiota laittomasti.

Siltä varalta, että joskus saisin tällaisen ajatuksen minua ja sinua ja kaikkia meitä laskutetaan hyvitysmaksun muodossa kaikesta tallennuksen mahdollistavasta mediasta. Eli jokainen tyhjä CD, DVD, muistitikku, kovalevy tai tallentava digiboksi sisältää tietyn prosentin hyvitysmaksua, jolla maksetaan alkuperäisen idean mukaan sitä vajetta, joka syntyy, kun sinä, minä tai me jaamme tallentamaamme materiaalia laittomasti.

Näillä hyvitysmaksuvaroilla ja muilla tekijänoikeuskorvauksilla maksetaan tekijänoikeuksien alaista materiaalia tuottaville korvausta heidän työstään. Mikä on ihan oikein. Olen itsekin saanut näitä korvauksia ja ollut niistä kovin mielissäni. Työstä kuuluu saada palkkaa ja hyvästä työstä enemmän palkkaa.

Siksi kai tekijänoikeuskorvauksetkin jaetaan esim. levymyyntien suhteessa. Kun ostat vaikkapa musiikkilevyn, ei siitä maksamasi tekijänoikeuskorvaus suinkaan siirry täysimääräisenä ostamasi levyn artistille, vaan korvaukset jaetaan levymyyntien mukaan ja mukana ovat myös kaikki ulkomaiset artistit. Eli siis suurimman osan tekijänoikeusmaksustasi vie vaikkapa Lady Gaga tai Madonna, eikä suinkaan Popeda. Nykyisellä tekniikalla ei olisi temppu eikä mikään pitää kirjaa niistä, joille rahat oikeasti kuuluisivat, mutta näin tämä nyt vain menee. Ehkä se on näin oikeudenmukaisempaa, en tiedä.

Mutta miksi tämä avautuminen? No, minua nyt vain ärsyttää tämä kuluttajien syyllistäminen, järjettömien ajojahtien rakentaminen (Chisu-gate?) ja maailman muutoksen ymmärtämättömyys. Syyllistämisen sijasta pitäisi pyrkiä rakentamaan oikeasti toimivia palveluita yhteistyössä. Ei oikeuteen haastamalla ja uhkailemalla.

Olisi todella hauska nähdä, mitä tapahtuisi, jos luotaisiin malli, jossa kuluttajille tarjottaisiin mahdollisuus maksaa sisällöstä, mutta annettaisiin muuten "vapaat kädet". Eli siis sisällöstä täytyisi maksaa, mutta sen käyttöä ei rajoitettaisi mitenkään. Täyttyisikö netti laittomasti jaeltavasta suomalaistaiteesta vai nousisivatko tekijöille maksettavat korvaukset rajusti?

Miksi aina pitää lähteä siitä, että kaikki kuitenkin rikkovat lakia, joten tehdään siitä hankalaa?

Ja minä uskon nopeusrajoituksiinkin, ja pyrin ajamaan niiden mukaan. Enkä kovin usein kävele punaisiakaan päin, vaikkei autoja näkyisikään.

Why can't we all just get along? (Pitäisikö tuostakin lainauksesta maksaa jollekin jotain?)

Ugh.