11.2.2014

Luomun harha

Luomu on yhdessä lähiruoan kanssa uusi megatrendi. Mutta kuinka moni oikeasti tietää, mitä se ”luomu” oikeasti tarkoittaa? Ja tehdään heti selväksi, että luomu ja lähiruoka ovat eri asioita. Usein lähiruoka (lähellä tuotettua ruoka) on myös luomua, mutta sen ei tarvitse sitä olla. Luomu kertoo, miten ruoka on tuotettu, lähiruoka vastaa kysymykseen, missä ruoka on tuotettu.

Ja ihan tähän alkuun vielä ns. disclaimer, minä en ole luomua vastaan. Ostan itsekin luomutuotteita (lähinnä tosin kasviksia, syyt löytynevät alempaa), mutta olen huomannut, että monien syyt käyttää luomua perustuvat vain ja ainoastaan vääriin oletuksiin. Mistä siis on oikeasti kyse?

Mielikuvissamme luomu eli luonnonmukaisuus yhdistyy puhtauteen, turvallisuuteen, parempaan makuun ja terveellisyyteen. Mutta onko asia oikeastaan näin, vai onko kyse vain nerokkaasta markkinoinnista ja näppärästä brändäyksestä?

***

Mitä luomu sitten oikeasti on? Luomutuote on luomumaatalouden (eli joko luomuviljelyn tai luomueläintuotannon) tuote. Suomessa (Huom!) viranomaiset, eli Evira ja Ely-keskukset, valvovat luomuviljelyä, luomutuotteiden valmistusta, kuljetusta ja myyntiä.

8.2.2014 Helsingin Uutisissa kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisalo ottaa rankasti kantaa Luomuliiton toiminnanjohtajan Elisa Niemen väitteisiin luomun paremmuudesta. Entinen ”luomuintoilija” Tammisalo on perehtynyt aiheeseen vähän tavallista tallaajaa enemmän jo ammattinsakin takia, kasvijalostuksen dosenttia kannattanee uskoa mieluummin kuin vaikkapa ”diplomiravintoterapeuttia”, joita medioissa usein asiantuntijoiksi nimitetään.

(Tosiasiassahan diplomiravintoterapeutti on ihan yhtä virallinen titteli kuin Hämähäkkimiehen seitinkantaja. Sanat diplomi, kliininen, koulutettu ja vastaavat eivät merkitse mitään, jos tittelinä on ravintoterapeutti. Oikea, koulutettu asiantuntija on titteliltään ravitsemusterapeutti. Pieni ero nimessä, iso ammattitaidossa.)

Tammisalo sanoo, että luomu on "mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa". Hän väittää tieteellisiin tutkimuksiin perustuen, että luomu ei ole sen puhtaampaa kuin muukaan ruoka, luomu on heikkolaatuisempaa, jopa vaarallista ja siitä puuttuu terveydelle tarpeellisia hivenaineita, kuten seleeniä. Luomueläimiä hoidetaan homeopatialla, luomuviljely haaskaa resursseja eikä luomu edes maistu paremmalta. Pahinta on, että Tammisalo on pääasiassa oikeassa.

Luomutuotteiden käyttöä perustellaan usein paremmalla maulla, mutta tosiasiassa useimmissa makutesteissä luomu jää kakkoseksi. Maku on toki subjektiivinen kokemus, ja syöjän mielikuvitus voi vaikuttaa paljonkin aistittuun makuun, eettisempi on parempaa. Jos ihminen kuvittelee syövänsä luomutuotetta, se maistuu paremmalta.

Luomuruoan väitetään myös olevan ihmiselle terveellisempää kuin tehotuotettu, mutta näin ei kuitenkaan ole. Harvoissa luomututkimuksissa on todettu, että ravintosisältö on ollut hiukan parempi, mutta koska oloja ei pystytä vakioimaan, erot eivät ole tilastollisesti päteviä. Käytännössä suurempi ero syntyy esim. sääoloista, kasvukauden pituudesta tai korjuuajasta. Samoin väitteet tehotuotetun ruoan torjunta-ainejäämistä ovat vailla totuuspohjaa. Luomuruoassa on (luomuviljelyssä sallittuja) torjunta-aineita ihan yhtä lailla kuin tehotuotetussa ruoassakin. Luomutuotanto kun sallii monen ihmiselle ja luonnolle myrkyllisen kemikaalin käytön, siinä missä muukin maatalous. Viime aikojen suurimmat terveysriskit ovat syntyneet juuri luomutuotannossa, sillä luomulannoitteina käytetään ulosteita, joiden väärinkäyttö on huomattavasti tehotuotannon lannoitteita helpompaa.  Saksalaiset luomuidut tappoivat 50 ihmistä ja yli 4000 sairastui.

Tai kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Jouko Tuomisto Helsingin Sanomissa  toteaa: "Kun ei ole kunnon tutkimusta, terveystutkijana en voi sanoa mitään muuta kuin että luomun terveyseduista ei ole näyttöä.

Lisäksi luomuviljelyssä pitää luopua myös muista ”ei-luonnollisista” aineista, kuten seleenistä. Seleeni on ihmiselle välttämätön hivenaine, jota Suomessa saadaan ravinnosta vain, koska sitä on vuodesta 1984 asti lisätty lannoitteisiin ja rehuun. Luomutuotannossa tätä ei saa tehdä. Eli jos syöt vain ja ainoastaan luomuruokaa, kannattaa pureskella päivittäin n. kaksi parapähkinää tai varautua seuraaviin ongelmiin: kohonnut syöpäriski, sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, impotenssi, hedelmättömyys, harmaakaihi ja iho-ongelmat. Ongelmat aiheutuvat, kun seleenin puutos on pitkäaikaista. Ja luomuko oli sitä terveellistä ruokaa? Myös luomueläimet voivat kärsiä seleenin puutteesta. Lisäksi mm. D-vitamiinin lisäys luomumaitoon on kiellettyä, vaikka Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelukunta sitä suositteleekin, ja suomalaiset noin yleensä ottaen kärsivät liian alhaisista D-vitamiiniarvoista.

***

Lannoitteiden käytöstä (tai käyttämättömyydestä) aiheutuu myös toinen ongelma. Luomutuotanto itsessään on ympäristölle parempi vaihtoehto kuin tehotuotanto, kuormitus on jopa 35 % pienempi, mutta etu menetetään, sillä sato jää saman verran pienemmäksi. Pahimmillaan Suomessa testitiloilla kuormitus on ollut jopa 20 % suurempi satoon suhteutettuna. Kasvihuonepäästöjen osalta ei ole luotettavaa tutkimustietoa, mutta ilmeisesti se ei ainakaan ole parempi vaihtoehto kuin ”perinteinen” tehoviljely.

Hs.fi: "Luomua ei voi perustella sillä, että se olisi ravinnevalumien tai ilmastopäästöjen kannalta parempi ympäristölle", sanoo MTT:n maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi.

Totta kuitenkin näyttää olevan, että luomuviljely säilyttää luonnon monimuotoisuutta paremmin kuin tehoviljely. Ongelmana on kuitenkin se, että jotta päästäisiin samaan satomäärään kuin tehoviljelyssä, viljelytilaa tarvitaan paljon enemmän. Suomessa se vielä ehkä onnistuisikin, mutta muualla maailmassa tilaa ei ole. Viljelyalueiden raivaaminen aiheuttaisi moninkertaisesti tuhoa tehovlijelyyn verrattuna. Jos esimerkiksi verrataan sikatilaa luomusikatilaan, jossa ruokintaan voidaan käyttää ainoastaan luomurehua, tarvitaan peltoalaa rehun viljelemistä varten kaksi kertaa enemmän. Ei tunnu fiksulta vaihtoehdolta.

***

Suurin ongelma minulle henkilökohtaisesti on luomueläinten kohtelu, nimenomaan sairastapauksissa. Muualla maailmassa antibioottien liikakäyttö on yleistä tuotantoeläimillä, miksi pyrin itsekin kuluttamaan vain suomalaista lihaa. Mutta luomueläinten lääkintä on jotain käsittämätöntä. Ensinnäkin, EU:n säädösten mukaisesti luomueläinten sairauksia hoidetaan ensisijaisesti huuhaalla, anteeksi, uskomushoidoilla eli hoitokeinot ovat homeopatia (!) ja fytoterapia (eli kasvilääkintä!). Etkö usko?  

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007,
luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta

15 artikla f) ii):
Tautien hoitoon on ryhdyttävä välittömästi eläimen kärsimyksen estämiseksi; kemiallisesti syntetisoituja eläinlääkkeitä, myös antibiootteja, voidaan käyttää tarvittaessa ja tiukoin edellytyksin, jos fytoterapeuttisten, homeopaattisten ja muiden tuotteiden käyttö ei tule kyseeseen. Erityisesti on määriteltävä rajoituksia hoitokertojen ja varoaikojen osalta.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:189:0001:0023:FI:PDF (sivu 12)

Vaikka muotoilu on ilmeisesti tahallaan hankalaa, ensisijaisina hoitokeinoina mainitaan fytoterapia, homeopatia ja ”muut tuotteet”. Vasta, jos nämä eivät vaikuta, saadaan käyttää lääkkeitä, jotka todistetusti tehoavat. Paitsi että lääkkeillekin on asetettu mielivaltaisia rajoja. Alle vuoden eläviä eläimiä ei saa lääkitä antibiooteilla kuin kerran, yli vuoden eläviä enimmillään kolme kertaa vuodessa. Käytännössä tämä johtuu luomutuotannon pidemmistä suojarajoista, jotka lääkekuurin jälkeen on pidettävä ennen ihmisravinnoksi joutumista. Ilman sen kummempaa selitystä luomutuotannossa suoja-aika on kaksinkertaistettu normaaliin tuotantoon verrattuna. Pistää miettimään, että miksi, jos kerran yksinkertainenkin riittää? Mikäli eläintä lääkitään enemmän, se ei kelpaa luomuravinnoksi. Kannattaa miettiä, miten tämä vaikuttaa eläinten hoitamiseen. Kannattaako lääkitä, jos eläintä ei voi sen jälkeen myydä? Vai kokeillaanko homeopatiaa ja annetaan eläimen kärsiä turhaan?

Kuten jo kerroinkin, antibioottien käyttöä valvotaan Suomessa tarkkaan ja ei-luomueläimetkään eivät saa täällä liikaa lääkkeitä. Käytännössä homeopatian ja fytoterapian luomusäädöksiin on ajanut Saksa, jossa huuhaa-”lääkintä” on todella suuri teollisuudenala.

Homeopatiahan on sitten ihan puhdasta huuhaata, sillä ei ole minkäänlaisia todistettuja vaikutuksia mihinkään, jopa plasebo toimii paremmin. Siksipä luomujärjestöt pyrkivätkin kiivaasti painamaan kaiken homeopatiakeskustelun piiloon. Paljon parempi olisi, kun Suomessa luovuttaisiin moisesta julkisesti ja avoimesti. Kuka oikeasti uskoo, että ravistetusta vedestä valmistetussa sokeripillerissä on minkäänlaisia parantavia ominaisuuksia?

Lisäksi haasteena on se, että Suomessa fytoterapiaa tai homeopatiaa ei valvo Evira tai Ely-keskus, joten niiden käyttöä luomutuotannossa ei käytännössä valvo kukaan.

Luomueläimillä pitää olla tuplasti tilaa ”perinteiseen” eläintenpitoon verrattuna. Mutta koska hyvinvoiva eläin tuottaa paremmin, käytännössä kaikki uudet eläintilat rakennetaan jo muutenkin luomumittoihin.

***

Luomumunat ovat olleet viime aikoina erittäin suosittuja ja ne ovatkin pääasiassa oikein hyvää tavaraa. Luomukanaloiden kanoilla on paperilla hiukan paremmat olot kuin ulkokanaloissa, joskin yleensä ulkokanalat täyttäisivät luomuvaatimuksetkin. ”Perinteiset” häkkikanalathan on vuoden 2012 alusta kielletty ja ne on muutettu virikehäkkikanaloiksi, joissa kanoilla on myös virikkeitä. Suurin osa suomalaisista munista on virikehäkkikanaloissa tuotettuja.

Mutta luomumunissa ei ole muuta ongelmaa kuin se, että ne ovat kalliita tuottaa ja kalliita ostaa. Toki ostaminen on jokaisen oma valinta, mutta luomumunien hinnat ovat olleet kovan kilpailun kohteena. Jopa niin, että luomumunien tuotanto ei välttämättä ole Suomessa enää kannattavaa. Syynä luonnollisesti luomun vaatimat kalliit rehut ja tuotantolaitokset, joiden kuolettaminen hintakilpailulla alalla on hankalaa. Mutta toivottavasti munantuottajat onnistuvat.

***

No niin, mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Onko luomu hyvää vai pahaa? Ei kumpaakaan. Kuten niin moni muukin asia, luomu ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa. Luomukasvikset ja -munat ovat hyvää ravintoa, siinä missä tehotuotettukin ruoka. Luomu ei tee ruoasta puhtaampaa, terveellisempää tai paremman makuista. Peltoalalla mitattuna luomutuotanto kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin perinteinen tuotanto, mutta satomäärään suhteutettuna ei. Lisäksi ulostepohjaiset lannoitteet voivat aiheuttaa ongelmia. Lihan tuotannossa luomu onkin ristiriitaisempi, sillä fytoterapia- ja homeopatiavaatimukset ovat puhdasta eläinrääkkäystä. En tiedä, miten tarkasti noita Suomessa noudatetaan, mutta siitä homeopatiakurssien määrästä, mitä tuottajille on tarjolla, voi päätellä jotain. Toivottavasti maalaisjärki voittaa ja huuhaat sivutetaan, vaikka ne kuinka EU:n säädöksissä lukisivatkin. Kunnes homeopatia poistetaan luomumäärityksistä, en voi suositella luomulihaa.

Syökää (suomalaista) luomua, mutta oikeista syistä. Se ei ole sinulle tippaakaan parempaa kuin tehotuotettu ruokakaan, mutta ympäristölle ehkä. Ja kenties saat siitä paremman mielen. Mutta muista, että kaikki fanatismi on pahasta, niin ruoan kuin kaiken muunkin suhteen. Luomufanaatikko voi kärsiä vaikkapa seleenin puutteesta, vaikka kuinka söisi ”terveellisesti”, ja vain siksi, että noudattaa oppejaan liian tiukasti. Kohtuus kaikessa, myös luonnonmukaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti